Kirjoittaja erekki Pvm 08.10.2009 - 23:38:51
Tuo pitää katsoa ihan silkasta uteliasuudesta, josko se tulee nettiin. En tiedä kovinkaan hyvin kaverin systeemiä, mutta pikainen vilkaisu nettisivulle antoi vaikutelman että tuosta ei hyvää seuraa. Asia voisi olla toisinkin, nimittäin sillä miten asioita kerrotaan ja kuka kertoo - ja mihin asiat perustuvat. Itse uskon tieteeseen ja tieteellisyyteen, maalaisjärkeen ja intuitioon.
Nyt voi olla että "lapsi menee pesuveden mukana..", eli sekin on huono juttu, jos suljetaan silmät siltä seikalta, että ravinnolla voi olla erittäin suuri merkitys ms-tautiinkin. Henkilökohtaisesti sanoisin että ravinnolla on merkitys ms-taudissa, mutta jos pysytään tieteellisessä hengessä, niin on käytettävä konditionaali muotoja - yksinkertaisesti siitä syystä että ravinnon / ms:n suhteesta on liian vähän tieteellistä dataa.. mutta ne näkemäni ravitsemus/ms tutkimukset ovat puoltaneet ravitsemuksen merkitystä taudin kulussa.
Noin vuosi sitten nousi julkisuuteen Amerikkalaisen apulaisprofessorin, Terry Wahls:n kamppailu progressiivisen ms:n kanssa. Hän sai dg:n n. 8 vuotta sitten, eikä tarjolla ollut lääkitys hidastanut ms:n etenemistä. Vuonna 2007 hän liikkui pyörätuolilla ja kamppaili vaikean fatiikin kanssa. Lääkärinä ja potilaana, hän ymmärsi tilansa heikkenevän hyvää vauhtia - joten hän alkoi tutkimaan muita vaihtoehtoja. Hän päätyikin kahteen muutokseen: erittäiin ravinteikas ravitsemus ja sähköstimulaatio lihaksistolle. Dr Wahsl työskentelee veteraanien kuntoutus-sairaalassa ja nähtyään sähköstimulaatio hoidon tehon mm. halvautuneilla, hän päätti kokeilla sitä ms-tautiin eli itselleen. Ravitsemuksen suhteen hänen ajatuksensa oli solutason aineenvaihdunnan (mitokondrioiden) tehostaminen.
Hänen kokeilunsa yllätti hänet itsensäkin totaalisesti ja herätti reipasta kohua mediassa, sillä kuin ihmeen kaupalla hänen toimintakykynsä alkoi palautumaan ja hän kykenikin lisäämään erilaisia harjoituksia ohjelmaansa, erityisesti pyöräilyn ja hän kulkee työmatkat nykyään pyöräillen. Hän on kirjoittanut aiheesta tekstejä ja käy luennoimassa asiasta.
Tässä Iowalaislehden artikkeli Terry Wahls:sta UI doctor makes a ground-breaking turnaround
Terry Wahls is a walking — and biking — miracle.
Four days a week, Wahls, a 53-year-old UI clinical professor of internal medicine, rides her bike roughly five miles to and from work. Despite her ability to consistently pass this test of endurance, she maneuvers her muscular frame with a slight limp.
That’s because Wahls has multiple sclerosis.
However, Wahls, a soft-spoken, gray-haired, self-proclaimed “farmer’s kid,” has made a remarkable recovery. Through a combination of electrical stimulation, nutrition and exercise, she hardly shows any symptoms of her disease.
“Life is grand,” she said. “I’ve never had so much joy, a sense of purpose, or a desire to give back.”
Professionals involved in the treatment of and research into multiple sclerosis rarely see recoveries similar to Wahls’. In fact, her revolutionary combination of treatments is in the process of national testing. Experts are awed by her recovery, but they remain cautious, because every patient’s case is different.
Multiple sclerosis is a disease that can interrupt nerve impulses to and from the brain, affecting a person’s motor functions.
The onset came quickly. In 2000, not long after Wahls arrived at the UI, she experienced an inability to lift the toes on her left foot. Within two weeks, she was diagnosed with multiple sclerosis.
The physician quickly hit the books, reading as much as she could about the terrifying diagnosis.
“That was very upsetting,” she said. “I chose to be optimistic and tried to go on with my life.”
As her condition gradually worsened, she needed a cane, then a scooter, and eventually a reclined wheelchair.
But she was not thwarted. She researched various elements of the disease and paid specific attention to cell organelles called mitochondria.
Her focus quickly became mitochondrial health. With a few speed bumps, she embarked on a personal research experiment using a number of vitamins and healthy nutrition. She paired these elements with an electrical stimulation program with her physical therapist, Dave Reese, and found a way to stop the disease’s progression.
After three months on this self-designed program, Wahls was able to sit again.
“It was miraculous,” she said. “If that was all I got — that I could sit another year — it felt like a profound gift.”
Not long after, the woman who had been using a reclining wheelchair for two years started to walk.
Eventually, she walked to the clinic and between exam rooms.
Among her other conquests are three books, a website, an 18-mile bike tour and, most importantly, studies researching her method of recovery and its effectiveness in others.
Wahls, along with the medical staff who assisted in her recovery, expects her course of treatment will be repeatable.
Reese is a member of that “staff.”
“It’s actually amazing,” he said. “To go from the state she was in to the state she’s in now is unbelievable.”
Reese said this is the first case of its kind he’s seen. Since Wahl’s recovery, he said he’s seeing more multiple sclerosis patients with positive results from similar treatments.
Wahls continues to follow a strict diet and exercises regularly, including her bike rides.
And when it comes to the discussion of her as a medical miracle, she isn’t skeptical.
“A miracle is something wonderful that no one expects,” an emotional Wahls said. “Absolutely, it’s a miracle.”
Tässä vielä lyhyt diasarja + Terryn kerrontaa
Kanadalais tutkija Ashton Embry on kirjoittanut hänestä: Up from the Chair - The Terry Wahls Story
Ashtonin teksteissä on hyvää kerrontaa, kannattaa lukea.
ps. Kuten tuossa artikkelissakin todetaan, jokainen mäsä on erilainen eli voi olla systeemi toimi erittäin hyvin juuri Terry Wahls:n kohdalla ja jonkun toisen kohdalla huonommin. Aika näyttää pysyykö Terry Wahls hyväkuntoisena vai ei. Nyt kun tulee mietittyä mäsää paljolti verenkierron häiriönä, niin mietinkin ravitsemuksen verisuoniston kannalta - kysymyksenomaisesti heitänkin, että kuinka suuri merkitys optimaalisela ravinnolla on suoniston rakenteeseen, etenkin suoniston seinämien (endoteelin) vahvuuteen. CCSVI:ssä on paljolti kyse juuri tästä eli aivojen laskimoihin liittyvät suonet "tihkuvat? Yksi asia on varma - ravitsemus liittyy tulehduksellisiin tekijöihin ja hapetusstressiin, jotka ovat ms:ssä keskeisiä, ja niiden hillintä on erittäin hyvä asia. Luulen että ravitsemuksen vaikutus ms:n jakaa mielipiteitä vahvasti, oma käsitykseni on se, että se ei mäsää poista.. mutta hidastaa prosessia ja vaikuttaa oireistoon. Tähän käsitykseen olen päätynyt niiden muutamien tutkimuksien pohjalta (joita on ylipäätään tehty ms/ravitemus), ravitsemukseen liittyvien tutkimuksiin (mm. tulehdus, hapetusstressi, etc - ei suoranaisesti ms), isoon määrään anekdoottisia kokemuksia (bbd yhteisö) ja vaimon oireiston kautta (toki 3 vuotta dg:stä on vähän, mutta oireiden poissaolo on hieno juttu).
