| MS Crossroads -parlamentti | |
|
http://mscrossroads.org/cgibin/YaBB.cgi
Yleinen >> MS-jutut >> Positiiviset kertomukset taudista! http://mscrossroads.org/cgibin/YaBB.cgi?num=1325678832 Aiheen aloittaja Nanette Pvm 04.01.2012 - 14:07:12 |
|
|
Aihe: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja Nanette Pvm 04.01.2012 - 14:07:12 Moikka! Otsikko nyt kertookin jo aika paljon, mutta kun tätä foorumia lukee niin ei paljoa hyvää täällä näe tämän taudin osalta tai niitä kertomuksia missä kaikki olisikin mennyt vielä vuosien kuluessa hyvin. Onko täällä siis tai tuttavapiirissä ihmisiä jotka ovat sairastuneet tähän tautiin, mutta voivat edelleen hyvin lääkityksen tai jonkun muun johdosta. Sellaisia joiden elämää tämä ei olisi pilannut, tai voisi muuten elää suht normaalia elämää ilman, että tauti on koko ajan läsnä. Olisi mukava kuulla myös näitä sillä minua todella pelottaa kun olen vasta 20-vuotias ja kaikki olisi vasta edessä ja nyt eka pahenemiskausi menossa ms suhteen. Voinko saada omakotitalon mukavan työpaikan, perheen jonka kanssa jaksaisin puuhastella kaikkea mukavaa, entä sitten saanko nauttia eläkepäivistä matkustella miehen kanssa kun on vihdoinkin aikaa sitten joskus. Onko tämä kaikki nyt minulta pois. Aluksi toivoin, että tätä tautia ei olisi, missään muodossa. Sitten kun päästä löytyi kaikkea toivoin, että kävelisin edes kymmenen vuoden päästä vielä kun olen vasta 30.v silloin ja nyt toivon jo että saisin elää edes muutaman vuoden suht terveenä. Onko siis mitään piristäviä ms tarinoita? :) |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja Hilu. Pvm 04.01.2012 - 17:31:45 Moi Nanette! Kaipasit piristäviä kertomuksia, ja tässä voisi olla yksi sellainen. Kuten alapalkista näet, olen mamma ja lapsellani on ms. Hän sairastui hyvin nuorena, vain 16-vuotiaana, ja alku olikin railakas. Puolessa vuodessa tuli kolme näköhermontulehdusta, joiden perusteella määritettiin diagnoosi. Ensimmäisistä oireista oli kulunut vuosi, kun aloitettiin Betaferon-lääkitys. Se onkin toiminut todella hyvin, eikä pahiksia ole ollut pian viiteen vuoteen. Koputikop. Asiat on niin hyvin kuin vain näissä olosuhteissa voi olla; koulut on käyty ja vakituinen työpaikka löytyi heti. Vaikka alussa tuntui siltä, että elämä loppuu ennen kuin se on alkanutkaan, ei hänen ole tarvinnut luopua mistään. Näkö on lähes ennallaan, eikä muita oireita ole ilmaantunut häiritsevässä määrin lisää. Mulla on sellainen mutu-tuntuma, että nuorena alkanut ms voisi olla hitaammin etenevä. Toki jokaisella on erilainen taudinkulku, mutta alkuvaiheessa aloitettu lääkitys tehoaa ehkä paremmin, ja nuoren ihmisen elimistökin korjaa vaurioita vielä itse. Jos vaan pystyt, niin koeta elää normaalia elämää, äläkä anna ämässän viedä tulevaisuuden haaveita mennessään. Se mikä on tullakseen, tulee kohdalle sitten aikanaan, eikä asioita kannata murehtia liikaa etukäteen.Tsemp! |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja pikku_lintu77 Pvm 04.01.2012 - 18:19:16 Älä luovu suunnitelmistasi taikka haaveistasi! Ei ole mitenkään ennustettavissa mikä tilanteesi on 10 vuoden päästä, joten täysillä vaan oman kunnon mukaan! Mun mäsäni ensioire on vuodelta 2005...näköhermontulehdus...sen koommin ei ole virallista pahista ilmennyt ;) MRIssä näkyy aina jotakin uutta ja siksi diagnoosinkin olen saanut lokakuussa 2009 ja Rebifin kolmas vuosi alkoi juuri. Varsinaisesti siis en ole joutunut mistään luopumaan...paitsi ajatuksesta että olisin terve. Ainoat oireet taudistani ovat lievät tasapainohäiriöt välillä ja jonkinmoinen fatiikki myöskin välillä...eli ei mitään elämää pahasti rajoittavaa. Tsemppiä! |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja merikihu Pvm 04.01.2012 - 21:52:09 Diagnoosistani on vähän yli kaksi vuotta. Betaferonin aloituksesta kaksi vuotta. Ennen diagnoosia minulla oli kaksi pahista, joista näköhermontulehdusta en meinannut edes huomata (oikean silmän eteen vain ilmestyi kuin hyvin ohut sumukalvo). Sitten juuri ennen diagnoosia jalkojen pistelyä ja kuumotusta. Nuo poistuivat kortisonilla. Nyt kaksi kuukautta sitten jalkojen pistely palasi ja taas kortisonipulssi auttoi. Aloitin maanantaina uuden työn ja muutenkin elämä ihan normaalia. Toivottavasti elämä jatkuu "normaalina" vielä pitkään. :) |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja LilLik Pvm 05.01.2012 - 17:27:54 Täälläkin menty normisti kohta 5 vuotta putkeen, puutumisista jäin "haaviin" aikoinani. Pulssia en ole tarvinnut. Olen ollut nyt 9kk ilman lääkitystä, Avonexia olen käyttänyt siihen asti. Avonex toi senverran kovia sivareita että jäi tauolle. Ensikuussa viimeistään selviää miten jatkot menee. |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja Jolene Pvm 06.01.2012 - 19:28:57 Minulla todettiin MS-tauti helmikuussa 2007 ja se vuosi menikin sitten vessanpöntöstä alas. Kuusi pulssia ja kaksi keikkaa sairaalaosastolla, näköhermontulehduksesta neliraajahalvaukseen ja sitä rataa. Interferonit eivät ns. toimineet minulla.. Vuosi vaihtui ja meno muuttui Tysabrin myötä. Nousin jaloilleni ja olin (ainakin pintapuolisesti) niin kuin ennen. Tysabria tiputeltiin pari vuotta ja reilu vuosi sitten siirryin Copaxoneen. Ja kaikki menee edelleenkin tosi hyvin! Käyn töissä, juoksemassa, kävelen viikossa noin 35 km. On toki asioita, joiden kanssa on joutunut opetella elämään, mutta sellaista elämä on myös monien muiden tautiin liittymättömien juttujen kohdalla. Jatkostahan ei kukaan mitään tiedä, mutta asioilla on kuitenkin tapana järjestyä aina tavalla tai toisella. |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja admin Pvm 06.01.2012 - 23:00:49 hei hyvä Jolene! ms vaatii lääkkeet. mutta minkä? hyvä kun löytyy joku. myöhemmin voi vaihtaa. mitoksantroni auttoi mulla 10v sitten. nyt kortisoni ja D-vitamiini 50 µg päivässä. terveisin Aapo |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja Cud Pvm 06.01.2012 - 23:06:41 Minulla todettin MS-tauti kesäkuussa 2003, noin kuukausi ennen kuin eka lapsi syntyi, ja noin 3 kuukautta häitten jälkeen. Eka pahenemisvaihe oli alkanut edellisenä syksynä muutama kuukausi sen jälkeen kun oltiin muutettu uuteen kotiin. Ensimmäisen pahenemisvaiheen jälkeen, jota ei hoidettu mitenkään eikä lääkärit tajunnut mistä on kyse, niin toinen tuli noin puoli vuotta myöhemmin, ja silloin lääkärit tajus mistä on kyse. Noiden kahden pahenemisvaiheiden jälkeen ei ole ollut yhtään pahenemisvaihetta. Lisäksi olen löytänyt minulle sopivia lisäravinteita jotka ovat edistänyt minun oloa ja terveyttä huomattavasti. En ole enää niin totaalisen uupunut kuin ennen ja jaksan töissä ihan hyvin. Jaksan myös käydä juoksulenkeillä ja tehdä raskaita töitä. Jos ei olisi tämä krooninen neuropatia, johtuen siitä hoitamattomuudesta, voisin varmaan välillä unohtaa että minulla on MS-tauti. Välillä tuntuu hieman epätodelliselta. Eli 9 vuotta tämä tauti on pysynyt suhteellisen rauhallisena ja monella tavalla voin nykyään paremmin kuin ennen diagnosia. |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja kaptah Pvm 07.01.2012 - 16:49:11 Sain diagnoosin 2006. Puutuneiden käsien lisäksi ei ole oikeastaan ilmennyt mitään muuta. En käytä mitään lääkitystä. |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja tellum Pvm 07.01.2012 - 19:25:11 Se, että sairastuin vasta 44v ja lapset oli jo isoja. |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja irma Pvm 07.01.2012 - 20:49:36 Hyvällä säkällä saat, Nanette, kaiken mitä toivot. Minulla oli ekat oireet vähän yli 20 vuotiaana, mutta ei niin pahoja että olisi tarvittu lääkäriä eikä siitä olisi siihen aikaan ollutkaan mitään hyötyä. Vakavammat oireet tuli vaille nelikymppisenä ja senkin jälkeen meni vuosia ennen beta-interferonia normaalielämää eikä vakavia relapseja ole ollut interferonin jälkeen. Vähitellen on kunto heikentynyt, jaksamisen suhteen. Fatiikki on pahin mutta olen töissä vielä kolme pv viikossa. Fyysinen kunto rajoittaa nyt elämää mutta kaikenlaista on jäljellä. Toivo ja usko että sinunkin tautimuotosi on säyseä. Tuossa iässä ei kannata surra vielä liikoja. |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja kaptah Pvm 07.01.2012 - 22:55:53 irma 07.01.2012 - 20:49:36:
Jerry, Aapo! Eikö tälle maailman typerimmälle sensuroinnille voi tehdä mitään??? Kuka nero sen on keksinyt? |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja Rebekka Pvm 08.01.2012 - 09:17:28 Hei Nanette! Mun ensimmäiset mäsä-oireet ilmaantui kesäkuussa -02, olin silloin 35 v. Muutaman pahenemisvaiheen ja tutkimustulosten perusteella sain dg:n sitten loppuvuodesta. Raskaustoiveen vuoksi en aloittanut lääkitystä, mutta parin keskenmenon ja "mietojen" hedelmöityshoitojen jälkeen päätin aloittaa pillerit uudestaan alkuvuodesta -06, koska mäsä aina villiintyi niistä hoidoista. Siitä lähtien olen ollut oireeton. :) |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja Milena Pvm 08.01.2012 - 14:15:08 kaptah 07.01.2012 - 22:55:53:
Jos ihminen haluaa käyttää v*ttu-sanaa, hän keksii kyllä keinon esim. vģttu tai vļttu, mitkä eivät eroa alkuperäisestä oikeastaan mitenkään. Lisäksi useimmat kirjoittavat sen kuitenkin jotenkin kaunistellen, vaikka sen kirjoittaminen olisikin sallittua. Eli tarvitaanko sensurointia todella? kettu. |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja admin Pvm 08.01.2012 - 23:11:11 Moi, kyllä rumien sanojen sensurointia tarvitaan. kun harmittaa isolla V:llä sen voi sanoa hienosti kiertäen. Kuten esimerkiksi: nyt tuli housuun hienosti kiertäen. |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja Milena Pvm 09.01.2012 - 08:12:35 admin 08.01.2012 - 23:11:11:
Onko sensuroinnissa sellaista ominaisuutta, että tietty kirjainyhdistelmä sallittaisiin, vaikka se sisältää ruman sanan kuten tarvittu olisi kirjoitettaessa ihan oikein eli tarvļttu eikä tarkettu. Hetkinen, nythän se toimii. Teitkö jotain? |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja sasaliini. Pvm 09.01.2012 - 10:09:17 Milena 09.01.2012 - 08:12:35:
Sulla on tossa i:n päällä kaksoispisteet. siksi siinä lukee tarviTtu. :) |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja Milena Pvm 09.01.2012 - 13:04:31 sasaliini. 09.01.2012 - 10:09:17:
Eikä ole tuossa boldatussa! Seuraavassa on. |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja Bridget Pvm 09.01.2012 - 20:51:46 Saanko tehdä pikkuisen ekskursion niihin positiivisiin puoliin? Olen saanut uusia ihmissuhteita, en mitenkään roppakaupalla mutta ne ovat sitäkin laadukkaampia. |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja sihteeri Pvm 13.01.2012 - 20:43:05 Voi tyttö hyvä, älä murehdi turhia :) Minulla on diagnoosin 4 -vuotispäivät ja olen terve kuin pukki. Sairaus on kiitos hyvän lääkityksen ollut täysin stabiilissa vaiheessa jo kolme vuotta. Minulla on niin iso asuntolaina, että töitä on pakko pystyä tekemään eläkeikään saakka, eikä huolestuta yhtään. Leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä :D |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja Tubbs Pvm 13.01.2012 - 23:52:54 Kyllä täällä taustalla on paljonkin meitä, joilla ei ole normaalia elämää rajoittavia oireita. Mulla on ensimmäisistä oireita pari vuotta ja reilu vuosi diagnoosista. Interferonia pistelen ja ainoat oireet on olleet puutumisia yms. Mun mielestä ei kyllä kannata odottaa sitä eläkeikää, vaan ruveta heti elämään sellaista elämää kuin haluaa ;) No töissä ehkä tarvi käydä, mutta muuten elää niin kuin hyvältä tuntuu. Terve tai sairas... |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja kaizas Pvm 14.01.2012 - 16:00:04 Kiroilu on kamalaa >:( en ole koskaan kuullut vanhempieni suusta voimasanaa, ne olikin opeja. Asiaan l. positiivista: olen saanut Levätä osaeläkkeen ansiosta, en enää kärsi esim. “kaamosmasennuksesta“, luulin järkyttävän väsymyksen olleen sitä. En kadehdi ketään yhtään mistään, paskantärkeys kyl ottaa päähän. |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja irma Pvm 14.01.2012 - 19:51:49 kaptah 07.01.2012 - 22:55:53:
Ylläri, se sensuroi sanan t-a-r-v-i-t-t-u, ihan oikeasti, vaikka se on asiasuomea. Yritin korjata, mutta meni takaisin. Hupaisaa. Mitähän Milena tekit tuolla yllä kun onnistui, tämä yritys onnistui vain väliviivoilla!!! Hupaisempaa on että en ole ikinä huomannut tätä v-alkuista sanaa tuossa asiallisessa yhteydessä. Olen yleensä tosi huono myös Hesarin kaksimielisen sarjakuvan Fingerborgin kanssa. Väliin pitäisi saada siihen tulkkaus. |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja mika54 Pvm 15.01.2012 - 09:57:03 Muutaman kerran tavannut yli 80 vuotiaan rouvan jolla ms ja hän oli tyytyväinen kun tauti oli kohdellut "hyvin". Positiivisia kertomuksia on kyllä ne täytyy vaan löytää. Ystävyys on yhteinen sielu kahdessa ruumiissa, sanoo Aristoteles. Toista ihmistä tarvitaan tukemaan, se auttaa paljon. Rakkauteen tarvitaan kaksi. Näitä yritän vaalia. Musiikki on myös mukana isolla sydämmellä :) |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja elina81 Pvm 15.01.2012 - 19:34:27 Tänä vuonna minulla tulee 12 vuotta diagnoosista, oireita ollut pari vuotta diagnoosia kauemmin. Sairaus todettiin itselläni 18-vuotiaana, juuri kun olin muuttanut pois lapsuuteni kodista. Murehdin kenties juuri samoja asioita kuin sinä nyt. Sairauteni on pysynyt tuntohäiriöiden tasolla lähes koko ajan. Välillä kärsin fatiikista. Voin harrastaa kaikkea, mutta palautuminen on hieman hidastunut joten levätä pitää enemmän rasitusten välillä. Sairaus ei kuitenkaa invalidisoi minua. Opiskelen tällä hetkellä yliopistossa alaa, jota olen aina halunnut opiskella. Olen myös menestynyt hyvin opinnoissani, keskivertoa paremmin :) Sairaudessa parasta on ollut juuri se, että olen haasteiden myötä oppinut valitsemaan elämässäni juuri itseäni kiinnostavat tiet. Olen oppinut luottamaan omaan intuitiooni. Uskon, että juuri sen ansioista elämäni on mennyt suhteellisen hyvin. Olen löytänyt ympärilleni myönteisiä ihmisiä, jotka vahvistavat minua. Olen löytänyt rinnalleni puolison, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Toisin sanoen: olen onnellinen. Nyt 30-vuotiaana mietin kumppanini kanssa lapsen saamista ja murehdin, miten selviäisimme lapsen kanssa. Mitä jos raskaus aiheuttaa rajun pahenemisen? Toivunko siitä, jos niin käy? Millainen äiti pystyisin olemaan? Olisimmeko onnellisempia ilman lapsia, vai emmekö? Olisiko lapsi onnellinen meidän kanssamme? Sairaus herättää yhä paljon kysymyksiä. Mutta ne ovat myös auttaneet minua tekemään parempia ratkaisuja! |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja Jerry Pvm 16.01.2012 - 10:42:24 irma 14.01.2012 - 19:51:49:
Tarvittu ? |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja Silja Pvm 06.02.2012 - 23:45:40 Itsekin olisin vastasairastuneena kaivannut positiivisia kokemuksia. Luulin silloin että melkein kaikki päätyvät 10 vuodessa pyörätuoliin. Jotain sensuuntaista väitettiinkin niissä esiteissä jotka käteeni lykättiin ensimmäisen ms-epäilyn jälkeen :-[ Niiden esitteiden saamisesta nyt on aikaa kulunut yli 10 vuotta, eikä ms vieläkään näy mitenkään päällepäin. Väsyn helpommin kuin terveemmät, mutta ihan normaalisti käyn töissä ja hoidan perhettäni. Työmatkatkin kuljen edelleen kesäisin pyörällä (15 km suuntaansa) :) Talven liukkailla en uskalla pyöräillä sillä en luota tasapainooni enää niin paljoa. Pahenemisvaiheita tuli ja meni ennen lääkityksen aloittamista. Välillä olin kuukausitolkulla hyvinkin heikossa kunnossa, mutta aina olen toipunut oireista. Lääkityksen aloittamisen jälkeen minulla on ollut 'minipahiksia'. Toisinaan tuntuu siltä kuin olisi pahis tulossa, mutta mitään kevyttä puutumista isompaa ei ole sitten tullutkaan. 5 vuotta olen pistänyt Avonexia ja vielä näyttää toimivan. Toivottavasti toimii jatkossakin. Diagnoosista minulla on n. 8 vuotta, ja ms-epäilystä n. 14 vuotta. Neurologin mielestä minulla on 'hyvänlaatuinen ms-tauti'. Eikä se nykypäivänä taida olla edes hirveän harvinainen tautimuoto mäsien keskuudessa. |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja happybunny Pvm 08.02.2012 - 12:22:04 Silja 06.02.2012 - 23:45:40:
Tulee mieleen, että olisko pikemminkin niin, että ennen niitä hyvänlaatuisia ei osattu edes diagnosoida MS-taudiksi, vaan oltiin vaan välillä vähän kipeitä ja sitten taas paremmassa kunnossa ilman tietoa siitä, että taustalla on pysyvä sairaus. Nykyään diagnoosi pystytään tekemään vähemmilläkin oireilla ja sitten eletään sen tiedon kanssa, että tauti on ja pelätään tulevaa. Tieto lisää tuskaa ja niin edelleen. |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja helkky Pvm 08.02.2012 - 13:35:22 Minulla tehtiin diagnoosi 2003:aaltomainen ms ja 2011 neurologi sanoi että minulla on hyvälaatuinen ms koska 2003 jälkeen ei ole ollut pahiksia. Johon tokaisin no ms mulla kuitenkin on siitä ei päästä yli eikä ympäri :) |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja Ahokas Pvm 08.02.2012 - 14:08:57 happybunny 08.02.2012 - 12:22:04:
Mä oon huono kommentoimaan tähän ketjuun, kun en tiedä omien vaivojen syytä vielä... Mutta olen tuosta aivan samaa mieltä, eli kun nykyäänkin vielä voi jäädä lievät oireet tutkimatta ja sitä kautta hyvin lievä mäsä diagnosoimatta, ja täysin huomaamatta, niin aivan varmasti ennen aikaan on käynyt entistä useammalle niin. Mä en tosiaan tiedä onko mulla oireiden takana mäsää, selkärankareumaa, vai jotai muuta, vai ei mitään (?) mutta se mihin kiinnitin tässä taannoin huomioni, on että mun isällä on monia vastaavia "oireita", ku mulla... Toki jos mullakaan ei löydy mitään sairautta, niin voihan si olla vaan samat "vaiva-geenit" mulla ja isälläni, mutta kuitenkin... Ja yhteneviä oireiluja listatakseni: tuntopuutoksia sormien päissä, niskan krooninen jäykkyys (mulla vasta jämähtämässä, isällä ei enää pää käänny kunnolla), kipuilu silmien takana, otsasärky, toisen korvan "tinnitys"/humina, jalkojen "levottomuus"/hermo-sätkyt (joka ei ole täysin levottomat-jalat-oireiden mukaista)... Siinä nyt ne mitkä tulee heti mieleen. Mutta varsinaisesti en nyt muuten kommentoi alkuperäiseen aiheeseen, kun en oikein siihen pysty kommentoimaan. Ens viikolla lääkäriin selän kuntoa ihmettelemään. |
|
Aihe: Re: Positiiviset kertomukset taudista! Kirjoittaja eve Pvm 11.02.2012 - 18:57:00 Minulla oli 1. näköhermon tulehdus n. 21-vuotiaana, mutta onneksi ei muita oireita ollut, niin olin unohtanut silmälääkärin maininneen että se on joskus MS-sairauden eka oire. Dg:n sain 34-vuotiaana, pitkään kestäneiden yleisoireiden (lämpö, väsymys) ja pitkään kestäneiden tutkimusten jälkeen. Se ei kuitenkaan vaikuttanut elämääni suuresti vielä moneen vuoteen. Olin vasta mennyt naimisiin, sain lapsen vuoden kuluttua. Elämä jatkui. Rankempi väsymys tuli sitten kuvaan vuosia myöhemmin, sen vuoksi olen nyt muutaman vuoden ollut työkyvyttömyys eläkkeellä. Apuvälineitä en käytä yleensä. Portaiden nouseminen on jalkakipujen vuoksi vaikeaa, mutta onneksi on hissit keksitty. |
|
MS Crossroads -parlamentti » Powered by YaBB 2.3.1! YaBB © 2000-2007. All Rights Reserved. |