Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä Kirjaudu tai Rekisteröidy
YaBB - Yet another Bulletin Board
  MS-ihmisten kannattaa huolehtia D-vitamiinin saannista
  KotiOhjeitaHaeKirjauduRekisteröidy  
 
Sivu: 1 2 3 4 ... 6
Lähetä aihe Tulosta
Neuropsykologinen "itsekuntoutus" (Luettu 111997 kertaa)
great_has_been
God Member
*****
Poissa


Ahkeruus kovan onnenkin
voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli: female
Re: Neuropsykologinen "itsekuntoutus"
Vastaus #15 - 08.01.2003 - 15:11:50
 
Meitähän aina opetetaan, ettei saa puhua dementiasta, vaan kognitiivista ongelmista.   Minä nyt olen vaan ottanut omavaltaisesti tämän "valtakunnandementikko" -tittelin käyttööni, ja pidän sitä hallussani, kunnes löytyy jostain viisaampi tyhmä.

Nyt vielä kaikille muistutus: en ole mikään neurologi, enkä aivotieteilijä, olen vain maallikkona asioita harrastellut, ja kirjanikin ovat Suomen hyllyssä, että kirjoitan näitä juttuja ihan omasta "sumeasta nupistani".

Kirjoista voisikin tarkistaa, mutta tiettävästi nyky-Suomessa on noin 60-80.000 dementikkoa, ja määrä lisääntyy väestön keski-iän kasvaessa.  MS tauti ei tiettävästi tee immuuniksi prionituhoille, että mm. Alzheimeria on varmaan samassa suhteessa kuin "terveella populaatiolla", eli jos on tavannut dementoituneen ms-potilaan, sen ei tarvitse tarkoittaa, että lopputulos olisi sama.   Tiettävästi noin 5-10% MS-potilaista dementoituu, mutta kun ei ole tullut vastaan mitään tilastoja, missä määrin prosentuaalinen osuus on suurempi kuin ikääntyneessä "normaaliväestössä", ei kannata tehda muuta johtopäätöstä, kuin että MS:n kanssa ei kannata mieluusti kovin vanhaksi elää, tai ainakin organisoida (siis siinä vaiheessa, kun VIELÄ on oikeustoimikelpoinen), että riittävän MMS (mini mental status tai state) aleneman jälkeen ei enää sopivien tulehdusten sattuessa antibiootteja kirjoitella.  Minun pitääkin tarkistaa nuo MMS lukemat, mutta olen ajatellut, että korkeintaan 5 virhettä saa tulla, ja sitten ei enää elämä ole laadukasta.  

(Minulla ei ole täällä niitä kysymyksiä, mutta suunnilleen niin, että mikähän vuosi nyt on, missä nyt ollaan, kuka on tasavallan presidentti.  Vaikein on kuukausien luetteleminen takaperin joulukuusta tammikuuhun).

Tupunan tapaama MS-potilas voi siis olla dementoitunut jonkin muun dementoivan sairauden seurauksena.

Mutta sitten hyvin tärkeää (omasta mielestani) on ms-potilaan masennuksen adekvaatti hoito, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.   Ei pelkästään suisiidiriskin vuoksi (joka meillä kai lienee moninkertainen ns. terveisiin verrattuna), vaan sen vuoksi, että masennus aiheuttaa kognitiivisen kapasiteetin laskua, ja jos masennus saa rauhassa riehua, kognitio-ongelmat ja hoitamaton masennus johtaakin dementiaan (mutta tämä on nyt taas maallikon hatusta vedetty oma mielipide).

Mod1 lisännyt ¨eli skandimerkit
Siirry sivun alkuun
« Viimeksi muokattu: 08.01.2003 - 17:23:30 Kirjoittaja great_has_been »  

RR MS dg 03/99, atyyppinen MS 11/07&&Kokeiltu lääkitys: Rebif 99-02, Imurel 07, ivig 07 tarvittaessa&&Työkyvyttömyyseläkkeellä  99-&&Ei apuvälineitä, kävelymatka 50-500 metriä
 
IP on kirjattu
 
great_has_been
God Member
*****
Poissa


Ahkeruus kovan onnenkin
voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli: female
Re: Neuropsykologinen "itsekuntoutus"
Vastaus #16 - 08.01.2003 - 18:09:47
 
Olisin itse taipuvainen uskomaan kognitio-ongelmien osuuden pidemmälle edenneessä ms-taudissa olevan huomattavasti suurempi kuin tuo liiton julkaisuissa käyttämä 10%.   Tämä perustuu ihan satunnaisotantaan tapaamistani ms-ihmisistä, ja kognitiivista problematiikkaa voi olla hyvinkin nuorilla, voi myös olla motoriikaltaan ihan toimintakykyisiä keski-ikäisiä, joita ei voi enää kutsua kognitiorajoitteisiksi (olisiko tämä hyvä uudissana "ms-hupsuille" eli intellectually challenged?) vaan selkeästi dementoituneiksi.

Tupunan mainitsema primaarikapasiteetti on neuropsykologiassa aika oleellinen käsite, sillä hyvällä primäärikapasiteetilla pystyy kompensoimaan merkittäviäkin orgaanisia muutoksia.  Eli fiksu ihminen keksii kaiken aikaa uusia selviytymiskeinoja mutkallisista tilanteista, koska ainakin hitaan ongelmanratkaisun taito voi säilyä hyvin pitkälle.   Omalla kohdallani en pysty enää nopeasti ratkaisemaan mitään asiaa, vaan mieluiten väyrystelen yön yli.

Minua ei kannata tulla perinnön toivossa hoitelemaan, sillä olen tehnyt testamenttiini sellaisen lisäyksen, että mahdolliset myöhemmat testamentit ovat pätemättömiä, ellei niihin liity neurologi X:n neuropsykologiseen tutkimukseen perustuvaa lausuntoa täydestä oikeustoimikelpoisuudesta.  (Asianajajani sanoi, että heiltä kylla loppuu työt, jos kaikki tekee yhtä hyvät paperit valmiiksi ajoissa).

Olemme tässä sivunneet dementoitumisen pelkoa, koska nyt olen oppinut hiukan asioita, omalla kohdallani en olekaan enää niin huolissani lopullisesta dementoitumisesta, koska hyvästä primaarikapasiteetista johtuen minulla on hyvä METAKOGNITIO.

Metakognitio tarkoittaa sitä, että itse tietää, mitä osaa ja mitä ei.   Nykyisin olen jkv. narsistisena ja omahyväisenä persoonallisuustyyppinä enemmän huolissani siitä, että minusta tulee sellainen "ms-hupsu".  Varsinkin kun otsalohkossa on ihan SPECT:illa mitattuna perfuusion alenemaa, joka jonkun asiantuntevasti papereitani tulkinneen mukaan voi aiheuttaa ns. sosiaalisen kontrollin heikentymista.

Olen ollut yhteensä kolmella kuntoutusjaksolla, ja käynyt pari kertaa kuuntelemassa jotain luentoa yhdistyksen kokouksessa.   Sellaisista tilanteista tunnistatte "MS-hupsun", se on juuri hän, joka keskeyttää asiantuntijan luentoa ja pyytää puheenvuoroa muka kysyäkseen, ja kysymys on kestänyt 10 minuuttia, eikä sitten kysyjä enää muistakaan, mitä oli kysymässä.   Miespuolinen MS-hupsu on usein mielestään vitsikäs ja suuna päänä joka paikassa.   Naispuolinen ms-hupsu on yleensä hyväntahtoinen, ja puhuu lakkaamatta, eikä jutuissa ole alkua eikä loppua?  Oletteko koskaan tavanneet heitä?  Minä olen monta.   Olen itse mahdollisesti lähestymässä ms-hupsun naisen tilaa, koska kirjoittelen tänne usein erinomaisen kritiikittomasti.  "MS-hupsu" ei ole ollenkaan vaarallinen, ei itselleen ja monasti on fyysisesti hyvinkin omatoiminen.   Todennäköisesti han itse on onnekkaan tietämätön että on todellinen nuisance ja kiusankappale, kaikille niille 50 muulle, jotka ovat tulleet vaikkapa luentoa kuulemaan.

Että tällaistakin pelkoa on tässä sydämellään kannettava.   Olen kyllä havainnut, että suuremmassa seurueessa olen usein varmuuden vuoksi hiljaa, kun en oikein enää luota sosiaalisiin taitoihini.   Olenhan voinut ymmärtää jonkun asian pieleen, tai vitsi jonka aion kertoa, ei ehkä olekaan muista yhtään hauska.   Että toistaiseksi tämä rajoittuu vain itseluottamuksen lievään murentumiseen.   Parlamentti on siinä mielessä harmiton itseilmaisun muoto, että kenenkään ei tarvitse lukea, kun taas puhuttu sana tarvitsee kaikkien samanaikaisen huomion.
 
Mod1 on lisännyt ¨eli skandimerkit
Siirry sivun alkuun
« Viimeksi muokattu: 16.02.2003 - 12:11:08 Kirjoittaja mod1 »  

RR MS dg 03/99, atyyppinen MS 11/07&&Kokeiltu lääkitys: Rebif 99-02, Imurel 07, ivig 07 tarvittaessa&&Työkyvyttömyyseläkkeellä  99-&&Ei apuvälineitä, kävelymatka 50-500 metriä
 
IP on kirjattu
 
kimmo
Ex-jäsen





Re: Neuropsykologinen "itsekuntoutus"
Vastaus #17 - 08.01.2003 - 18:25:59
 
GHB: "Varsinkin kun otsalohkossa on ihan SPECT:illa mitattuna perfuusion alenemaa, joka jonkun asiantuntevasti papereitani tulkinneen mukaan voi aiheuttaa ns. sosiaalisen kontrollin heikentymista"

Nythän ymmärrän epäsosiaalisuuteni: minulta puuttuu ostsalohko! Suuri syy erakoitumiseeni on myös haluni selviytyä pakollisista rutiineista itse, ilman apuvoimia (rasitteita?).
Siirry sivun alkuun
 
 
IP on kirjattu
 
great_has_been
God Member
*****
Poissa


Ahkeruus kovan onnenkin
voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli: female
Re: Neuropsykologinen "itsekuntoutus"
Vastaus #18 - 08.01.2003 - 19:47:56
 
Ei Sinulta Kimmo nyt otsalohko puutu, (vaikka pikkusyheroa voi Sinullakin siella olla)  mutta voi se sosiaalisen kanssakaymisen vaikeutuminen johtaa jonkinlaiseen erakoitumiseen, jos toteaa, etta muiden kanssa ei olekaan enaa helppo ja mukava toimia.

Erakoituminen ei kylla ole itsekuntoutukselle hyvaksi, vaan ihmisten kanssa on hyva ja pitaakin olla.   Nyt sitten onkin jo kaytannon toimiin siirtyminen tassa itsekuntoutuksessa.   Koska Kimmo nyt heitti esimerkin, niin voidaan vaikka aloittaa pohdiskelu tasta.  

Eli tutkitaanpa, on kysessa MS:n aiheuttamat muutokset.   Ensin on kyseltava itseltaan, oliko minulla paljon ystavia ennen sairastumista, millaista yhdessaolo silloin oli?  Mika on muuttunut?  Onko oma kaytokseni muuttunut vaikkapa "ms-hupsuiluksi" tai muulla tavoin kulmikkaammaksi.  Ts. mahdanko enaa olla hyvaa seuraa?   Tassa onkin sellainen ongelma, etta omat toiminta- ja kaytosmallit voivat muuttua silla tavoin huomaamattomasti pikku hiljaa, ettei enaa itse hoksaakaan,  etta "olen nyt erilainen kuin vaikkapa 5 tai kymmenen vuotta sitten".  

Jos huomaa oleellista eroa tapahtuneen, sitten on kaytava itsensa kanssa se jaakobinpaini.  "Millainen mina haluaisin olla?"   Eika sitten siina sen kummempaa kuin ryhtya omaa kaytostaan muuttamaan.   Omaa itseaan (vaikka kuinka ms:n hapertamaa) on kuitenkin helpompi muuttaa kuin koko ymparoivaa maailmaa.

Onko erakoitumisen syyna se, etta ystavat ovat hyljanneet?   Onko siihen syyna nyt varmasti pelkastaan tauti, vai olenko itse tuottanut ystavilleni mitaan iloa?  Marisenko aina?  Olenko lasna, rakastanko,  kuulenko, mita minulle sanotaan?

Sitten on toinen aspekti: tarvitsenko toisia ihmisia?  Tosin yksinolemisen taito on sekin arvokas "oleilu omien hyvien ajatustensa kanssa" on erinomaisen terapeuttista.  

Jos apuvoimat ovat rasitteita, niin sitten varmaan onkin parasta olla yksin.    Mutta tavoitteenasettelu on tarkeaa.   Tavoitteenasettelussa se on tuo metakognitio aika hyva olemassa.   Kaikkia hyvia inhmillisia ominaisuuksia ei voida saavuttaa, on siis tehtava valintoja, mihin energiansa kuluttaa.

Aivo-opeista unversaalein lienee tama use it or lose it (kayta aivojasi tai menetat ne).   Eli aivoissa on runsaanpuolsesti vapaata kapasiteettia, mutta ihan samoin kuin lihasvoimat jaloissa, sekin surkastuu kayttokelvottomaksi.   En nyt tarkoita jotain yleista aivovoimistelua, kuten sanaristikoita.   Tietty maara sosiaalisen kontrollin (vaikkapa sopuisan yhdessaolon) harjoittelua on tarpeellista, silla jos ei yrita kayttaa rakentavalla tavalla sosiaalista kommunikointikykyaan, helposti jaa erakoksi.  Erakoituminen on yksi varma polku dementoitumiseen, jos ei ole jatkuvassa vuorovaikutuksessa, ei ole edes ulkoisen "sosiaalisen kontrollin" piirissa, ja voikin helposti kayda niin, etta ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot kayvat ensiksi surkastumaan.  Se on kuitenkin ihmiselaman oleellinen osa-alue, ja esimerkiksi puheentuotanto ja sanojen loytaminen voi heikentya, jos ei ole aktiivisessa vuorovaikutuksessa.

Nettivuorovaikus ei korvaa elavia ihmisia, vaikka kaikki mukavia olettekin.   Jos mita nyt vahan riidellaan, niin sitten tulee "sosiaalista kontrollia",  ollaan me hiukan liiankin kiltteja, etta kun tassa voi kirjallisesti ilman ilmeita ja tekoja kommunikoida, niin helposti sitten rakentaa itselleen elamasta vieraantuneen "nettiminuuden", joka ei elavien ihmisten kanssa selviakaan.
Siirry sivun alkuun
 

RR MS dg 03/99, atyyppinen MS 11/07&&Kokeiltu lääkitys: Rebif 99-02, Imurel 07, ivig 07 tarvittaessa&&Työkyvyttömyyseläkkeellä  99-&&Ei apuvälineitä, kävelymatka 50-500 metriä
 
IP on kirjattu
 
kimmo
Ex-jäsen





Re: Neuropsykologinen "itsekuntoutus"
Vastaus #19 - 08.01.2003 - 20:22:48
 
Minulla oli paljon “ystäviä”, joihin yhteydenpito kävi liian raskaaksi. Liian raskaalla tarkoitan sitä, että tunsin antavani enemmän, kuin sain. En tiedä kuinka paljon pystyn antamaan ihmisille mutta minusta vain tuntui siltä... Nyt jaksan väsyneenä pitää yhteyttä niihin ihmisiin, jotka kannattaa pitää ystävinä eli olen mielelläni “erakko”. On todella turvallinen ja hyvä olo, kun tietää itse vastaavansa “erakkoelämästään” (myös taloudellisesti). Olen kuntouttanut ihmissuhteeni vastaamaan nykytilannettani!
Siirry sivun alkuun
 
 
IP on kirjattu
 
Pia
God Member
*****
Poissa


Mind over matter!
Viestejä: 3333
Pohjanmaa
Sukupuoli: female
Re: Neuropsykologinen "itsekuntoutus"
Vastaus #20 - 08.01.2003 - 21:57:48
 
Olen kulkenut paljon työni puolesta höpöttämässä yleisölle, ja minun kokemukseni mukaan kyllä noita "hupsuja" löytyy paljon ilman MS:ääkin. Juuri tuollaisia miespuolisia ja naispuolisia kysymyksenasettelijoita, joista ei löydy päätä eikä häntää.
MS-luentoja en ole juurikaan kuunnellut, eli tämä MS-höpsö on vielä tuntematon otus. No, Maskussa oli muutama, joka voisi sopia tuohon kuvaukseesi, Great. Silti tuntui, että se oli heille alkuperäinen piirre, ei mäsän tuoma.

Metakognitiot ovat tärkeä jutun aihe! Siis oma tieto omista resursseista ja kapasiteetista. Voi miten vähän monikaan tietää TODELLISISTA kyvyistään, koska tietoa varjostavat omaan minään liittyvät uskomukset.

Kun tulen voimakkaaksi ja freesiksi tämän huonon jakson jälkeen (kuulkaa, mikä uskomus!) , paasaan teille ihmiset rajoittavista uskomuksista, jotka joskus estävät meitä saavuttamasta vaikka mitä elämässämme. Ja juuri kuten Great sanoo,  puutteellinen metakognitiivinen tieto estää ihmistä ottamasta käyttöön toista taitoa toisen, menetetyn tilalle.
Siirry sivun alkuun
 

dg RR 06/01.  SP-epäily. Kokeiltu beta ja copa. Lääkitys oireenmukainen. Osatyökyvyttömyyseläke 2006. Fysioterapia 45 x v.
 
IP on kirjattu
 
great_has_been
God Member
*****
Poissa


Ahkeruus kovan onnenkin
voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli: female
Re: Neuropsykologinen "itsekuntoutus"
Vastaus #21 - 09.01.2003 - 15:16:07
 
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Jumalalle jää kyllä G35:n kanssa puuhasteltavaksi ihan tarpeeksi reviiriä, että siteeraisin tytärtäni kun rukoiltiin iltarukouksessa, että "mamman tupakkalakko taas onnistuisi" ( - no ei tietenkään onnistunut) mutta tytär sanoi:  "Joo, joo, mutta mamma pitää sinun itsekin yrittää.

Ei mennä nyt tuonpuoleisiin asioihin sen perusteellisemmin, mutta tämän kognitiivisen kuntoutuksen kanssa (niinkuin tietysti tuon fyysisenkin) oleellista on, että itsekin yrittää.   Jumalalla on maan päällä operoidessaan työkaluina enimmäkseen ihmiset, joiden välityksellä Hän toimii, tai käynnistää vaikkapa ns. spontaanisen parantumisen, oli se sitten koululääketieteen tohtori tai ternimaitokapseli jota hän katsoo hyväksi käyttää välineenä, who cares, jos vointi paranee.

Tämä otsikko alkaa olla jo niin pitkä, että keskustellaan tässä kognitiivisen kuntoutuksen käsitteestä ja filosofioista ns. yleisellä tasolla, ja mennään kognition eri osa-alueisiin sitten käytännön esimerkein eri jutuissa, ettei "aihe leviä käsiin", jolloin sitten ainakaan muistihäiriöiset eivät jaksaisi kokonaan lukea (olen sitäpaitsi korjaillut tämänkin ketjun alkupään juttuja niin moneen kertaan, ettei niitä enää alkuperäisiksi juuri tunnista).

Asioita pohtiessani ja keskustelun inspiroimana (kiitos hyvistä ideoista) teinkin merkittävän oivalluksen, ja aloitan siitä uuden otsikon, vaikkapa Kognitio ja visuaalinen hahmottaminen.

Joka tapauksessa, ei neuropsykologinen tutkimuskaan meille kaikkea kerro, eivät myoskaan neurologit, ja siinä vaiheessa kun perhe ja ystävät jo huomauttelevat kogntitio-ongelmista, ollaankin niin pitkällä, ettei enää ole voimia tai taitoja tehdä "korjausoperaatioita".

Mutta: KURKISTA PÖNTTÖÖN (siis omaasi, siellä on vaikka mitä tiaisia nukkumassa, kunhan vaan kaikkiin tutustut, ja jotkut voi herätelläkin talviunesta).

Mod1 lisännyt ¨:t
Siirry sivun alkuun
« Viimeksi muokattu: 10.01.2003 - 13:58:19 Kirjoittaja mod1 »  

RR MS dg 03/99, atyyppinen MS 11/07&&Kokeiltu lääkitys: Rebif 99-02, Imurel 07, ivig 07 tarvittaessa&&Työkyvyttömyyseläkkeellä  99-&&Ei apuvälineitä, kävelymatka 50-500 metriä
 
IP on kirjattu
 
Anne
Ex-jäsen





Re: Neuropsykologinen "itsekuntoutus"
Vastaus #22 - 10.01.2003 - 10:58:06
 
***Tupunan mainitsema primaarikapasiteetti on neuropsykologiassa aika oleellinen käsite, sillä hyvällä primäärikapasiteetilla pystyy kompensoimaan merkittäviäkin orgaanisia muutoksia.  Eli fiksu ihminen keksii kaiken aikaa uusia selviytymiskeinoja mutkallisista tilanteista, koska ainakin hitaan ongelmanratkaisun taito voi säilyä hyvin pitkälle.   Omalla kohdallani en pysty enää nopeasti ratkaisemaan mitään asiaa, vaan mieluiten väyrystelen yön yli. ***

JES ! Kas, kun minä olin siellä neurotsygologisessa testissä, ja kerroin sitte testaajalle mitä kaikkea olen tehnyt, miten olen kaiken kokenut, kuinka nopeasti asiat oppinut, oivaltanut jnejne...niin tsygologi oli sitte kirjottanu paperiin ' primaarikapasiteetiä vaikea arvioida, mutta sanoo sen itse olevan selvästi yli keskitason'. No, toi nauratti eka, koska en mä sellasta ollu sanonu, tsygologi sen sano.
Mutta luettuani ylläolevan, alan olla samaa mieltä  Silmänisku

Kimmo; mulla kävi vähän samalla tavalla kun sulla.
oli kans, on aina ollut, paljon kavereita, ystäviä hirveen vähän ehkä kaksi-kolme korkeintaan, ystävät pidin, niistä en luovu, mutta kaveripiiri muuttui, ja ilokseni voin todeta että paljon antoisammaksi. Yksin on kiva olla, mutta yksinäisyyttä en kestä, eli en osaisi olla niinkuin sinä.

Ja sitte kun kerta Jumalasta taas alettiin:

Ystävät ovat Jumalan anteeksi pyyntö sukulaisistamme.
( Hugh Kingsmill )

Juustoinen Anne
Siirry sivun alkuun
 
 
IP on kirjattu
 
great_has_been
God Member
*****
Poissa


Ahkeruus kovan onnenkin
voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli: female
Re: Neuropsykologinen "itsekuntoutus"
Vastaus #23 - 12.01.2003 - 19:50:59
 
Vielä hiukan "yleistä" oppia.  Joskus enemmällä ajalla kirjoitan, millaista on olla todella huonossa kunnossa, kun on paha relapsi menossa ja muutenkin delirious (delirioosi, joka kyllä Suomessa jostain kumman syystä yhdistetään helposti juoppohulluuteen).  Sellaisessa tilanteessa kognitiiviset taidot katoavat ulkoavaruuteen.

Depression syistä/seurauksista eli kumpi on ensin mielihyvän kokemisen lamaantuminen vai depressio, ollaan montaa eri mieltä.  

Eräs psykiatriystäväni oli viime vuoden lopulla jossain kansainvälisessä kongressissa, jossa depressiojuttuja käsiteltiin, ja on kai suunnilleen niin, että hyvässä psykoterapiassa saadaan samanlaisia tuloksia kuin depressiolääkityksellä, mutta psykoterapeuttisin keinoin tulokset ovat pysyvämpiä.   Mutta tämä on nyt vaan sellaista illallispöytäjuttelua, etten voi viitata mihinkään tutkimustietoon.

Toinen asia on sitten huonot uutiset.  Huono tieto on se, että aaltoilevassakin tautimuodossa, jossa kuntoudutaan relapsien välissä fyysisesti joko kokonaan tai ainakin lähelle lähtötasoa, kognitiiviset muutokset korjautuvat hitaammin, tai eivät korjaannu ollenkaan.  Ja on siis ms:n muotoja, joissa koko tauti alkaa kognitiivisilla muutoksilla, jo kauan ennen kuin mitään "fyysisia" muutoksia ilmaantuu.

Mutta edelleen olen kognitiosta sitä  mieltä, että oli sitten ihan mitä tahansa sisäistä tai ulkoista kuntoutusta, hoitamaton (pahimmassa tapauksessa tunnistamaton) depressio on nopein tie lopulliseen dementoitumiseen

Mod1 lisännyt ¨:t
Siirry sivun alkuun
« Viimeksi muokattu: 16.02.2003 - 12:16:11 Kirjoittaja mod1 »  

RR MS dg 03/99, atyyppinen MS 11/07&&Kokeiltu lääkitys: Rebif 99-02, Imurel 07, ivig 07 tarvittaessa&&Työkyvyttömyyseläkkeellä  99-&&Ei apuvälineitä, kävelymatka 50-500 metriä
 
IP on kirjattu
 
great_has_been
God Member
*****
Poissa


Ahkeruus kovan onnenkin
voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli: female
Re: Neuropsykologinen "itsekuntoutus"
Vastaus #24 - 13.01.2003 - 11:01:39
 
Ramin kirjoitus oli varmaan meille kaikille hyvää terapiaa, eli toivoa ei kannata heittää, mutta joskus ottaa koville.

Se oma kokemukseni kognition yhtäkkisestä romahduksesta oli tammikuulta (23 tai 24 päivä 1999), olin tehnyt 60-80 tunnin työviikkoja  (ja oikein laskin, olin sen tammikuun aikana istunut lentokoneessakin 40 tuntia) ja sitten tuli romahdus, ja onneksi sain "oman" neurologin puhelimeen ja hän sanoi, että nyt päivystykseen, ja hän lupasi vielä tulla pelastamaan minut päivystäviltä psykiatreilta.   Eli kyseessä oli varmasti stressi ja ylirasitus, jotka omalta osaltaan laukaisivat massiivisimman relapsin, mitä koskaan olen kokenut.  Olin samalla reisulla myös ensimmäistä kertaa ohimenevästi pyörätuolissa.

Se oli todella kummallinen kokemus, kello oli 14.20 (oli potilashuoneen seinällä), ulkona oli pilvipoutaa ja hiukan tammikuun iltapäivä jo himmeni (neurologini oli ikkunan vieressä), ja kansliassa soi puhelin, joku kulki käytävällä kilisevän tippapullon kanssa, eli muistikuva tapahtumista on jollain tavoin ihan "valokuvamaisesti" piirtynyt muuten huonoon muistiin.  Sitten neurologi puhui minulle, ja hän olisi voinut puhua sanskriittia tai hepreaa, kuulin kyllä puheen, mutta en ymmärtänyt yhtään sanaa.  Olin kyllä niin orientoitunut, että ymmärsin, etten ymmärrä, ja sanoinkin, että nyt ei kannata mitään puhua, kun en saa sanoista mitään tolkkua.

Senkin muistan, että sanoin, että älä nyt hommaa vielä päivystävä psykiatria, mutta ole nyt siinä vähän aikaa, että rauhoitun järkytyksestä.   Ja niin neurologi istahti ikkunalaudalle, ja oli siinä jonkun aikaa.  Oikeastaan kuuluisi jonnekin muuhun osioon mutta se oli ehkä parasta hoitoa, mitä olen koskaan saanut.  Ymmärsin, että asiat on pahasti, mutta olin sillä tavoin turvallisella mielellä, että tiesin, että minusta pidetään huolta, vaikka en itse jaksa tai pysty itsestäni huolehtimaan.

Kortisonitippa oli ehkä toista päivää menossa, ja seuraavana aamuna taas ymmärsin puheenkin.   Se oli kuitenkin järkyttävä kokemus, koska pitkään pelkäsin, että sama toistuu tai jää pysyvaksi, ja voihan sitä niin käydäkin.

Sen vuoksi minulla oli kiire tehdä "dementoitumisvalmistelut" ajoissa, sillä sitten kun ei enää ymmärrä puhetta tai osaa lukea, on liian myöhäistä.  Eli pahenemisvaiheen aikana on syytä olla rauhallinen, vaikka uupumuksen, ylirasituksen ja relapsin yhteisvaikutus voisikin olla massiivinen.  Ja varmaan mukana oli ainakin silloin runsaasti emotionaalisia tekijöitä,  koska silloin ymmärsin, että työt taitaa nyt jäädä tekemättä pitemmaksi aikaa.  (Ja siltä retkeltä sairaslomien ja kuntoutustuen kautta olen jo eläkkeellä).

Mod1 lisännyt ¨:t
Siirry sivun alkuun
« Viimeksi muokattu: 13.01.2003 - 20:56:51 Kirjoittaja mod1 »  

RR MS dg 03/99, atyyppinen MS 11/07&&Kokeiltu lääkitys: Rebif 99-02, Imurel 07, ivig 07 tarvittaessa&&Työkyvyttömyyseläkkeellä  99-&&Ei apuvälineitä, kävelymatka 50-500 metriä
 
IP on kirjattu
 
elisabet
God Member
*****
Poissa


dg. -99, benigni, lääk.atsatiopriini,
töissä
Viestejä: 3682

Sukupuoli: female
Re: Neuropsykologinen "itsekuntoutus"
Vastaus #25 - 13.01.2003 - 12:25:41
 
Oli varmasti raskas kokemus tuo tammikuu 1999, Great. Tulisi ensimmäiseksi mieleen vaikeanlaatuinen burn-out, mutta ilmeisesti tiesit tämän ms:n olemassaolon jo silloin. Jäin vähän miettimään tuota pyörätuolijuttua ts. fyysisten ja mentaalisten oireiden suhdetta, koska itselläni fyysiset oireet kognitiivisen kontrollin pettäessä olivat vaikeasti kuvailtavia (huimauskaan ei tunnu ihan oikealta sanalta, ja "kohtausten" mennessä ohi pystyin kävelemään ihan normaalisti). Mutta siitä kokemuksesta en koskaan omasta mielestäni ihan sataprosenttisesti toipunut, vaikka jäi ainoaksi sen tyyppiseksi oirejaksoksi.
[quote author=great_has_been  link=1041689726/30#38 date=1042393859]
Depression syistä/seurauksista eli kumpi on ensin mielihyvän kokemisen lamaantuminen vai deperssio, ollaan montaa eri mieltä.
[/quote] Tätä en ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, mutta noin intuitiivisesti ajatellen psykoterapia ei tunnu kovin osuvalta hoidolta, jos depressio johtuu mielihyvän kokemisen lamaantumisesta. Se viittaisi minusta enemmän puhtaasti orgaaniseen vaurioon. En vain tiedä onko siihen sopivaa lääkettä.
Siirry sivun alkuun
 

"joka kohdalla on vaikutuksensa, riippumatta siitä, palaako sama tai samanlainen koskaan uudestaan."
 
IP on kirjattu
 
elisabet
God Member
*****
Poissa


dg. -99, benigni, lääk.atsatiopriini,
töissä
Viestejä: 3682

Sukupuoli: female
Re: Neuropsykologinen "itsekuntoutus"
Vastaus #26 - 14.01.2003 - 12:56:17
 
Poimin tänne muutamia aiheita tuolta visuaalisen hahmotuksen puolelta, kun voisivat olla jatkoa tälle ketjulle.
Susu kirjoitti:"Nykyään mä kadotan kaiken, jonka käsistäni lasken. Pitää oikein 101 %:sti keskittyä joka asiaan, minkä tekee. "
Tämä ja Annen "lähtemisharjoitukset" ovat tavallisia häiriöitä minunkin jokapäiväisessä elämässäni, eikä yhtään naurata. Jatkuvaa tarkistelua yritän kyllä vähän rajoittaa, koska jotenkin tuntuu, ettei sekään aivoille niin hyväksi ole. Mielentilan vaan täytyy olla melko rauhallinen silloin kun yrittää säilyttää jonkunlaisen spontaaniuden  toimissaan ja itsehillintä voi olla sitten taas koetuksella. Luulen kuitenkin, että "ms-dementialle" on tyypillistä juuri tämä fluktuointi ja olisi mukava kuulla jos joku on tehnyt nerokkaita havaintoja tekemistensä ajoittamisessa tai muussa tähän liittyvässä.
Siirry sivun alkuun
 

"joka kohdalla on vaikutuksensa, riippumatta siitä, palaako sama tai samanlainen koskaan uudestaan."
 
IP on kirjattu
 
agi
Senior Member
****
Poissa



Viestejä: 344

Sukupuoli: male
Re: Neuropsykologinen "itsekuntoutus"
Vastaus #27 - 14.01.2003 - 16:03:54
 
" Nerokkaita havaintoja tekemistensä ajoittamisesta"

Kun vuonna 1995 alkoi kävelyni olla melkoista könkkäämistä jouduin opettelemaan  uuden systeemin tekemisissä kun en jaksanut enää pomppia edestakaisin

Ihan yksinkertaisuudessaan sellaisen että :

-mieti etukäteen mitä nyt aiot tehdä
-miten ja missä järjestyksessä aiot sen tehdä
-tee niinkuin olet aikonut

Tämä sopii yhtä hyvin atomivoimalan rakentamiseen kuin kahvinkeittoonkin.
Siirry sivun alkuun
 
 
IP on kirjattu
 
great_has_been
God Member
*****
Poissa


Ahkeruus kovan onnenkin
voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli: female
Re: Neuropsykologinen "itsekuntoutus"
Vastaus #28 - 14.01.2003 - 17:16:48
 
Tapsa, Sinun menetelmasi onnistuu ihan hyvin, jos ei ole muistihairioita.  Eli suunnitellmasi on hyva tarpeettoman hyotyliikunnan valttamisessa.

Mutta esimerkiksi kahvin keitossa
on muistettava kahvi suodattimeen (montako kuppia)
vesi keittimeen (montako kuppia)
kahvipannu kohdalleen takaisin
virta paalle

Ja jos ei kaiken aikaa keskity, joku vaiheista jaa tekematta, ja kahvit on lattialla, eivat, valmistu, on pelkkaa kuumaa vetta etc.

Eli on ihan kivaa, kun ei ole muistihairioita, se on niin nelppo sanoa, etta senkun vaan atomivoimalaa rakentamaan...

Nimimuisti alkaa patkia eri ihmisilla eri iassa, eika siihen nyt kannata liikaa kiinnittaa huomiota, eika kaikkia nimia tarvitse muistaakaan.   Sitten vasta, kun se alkaa haittaamaan sosiaalista kanssakaymista.  

Piikin neuvo, etta nimea voi kysya, on ihan hyva.  Itse kaytan taktiikkaa, "missas me tavattiin viimeksi - ja jos saa vastauksen, voi tulla nimi mieleenkin asiayhteydesta.  Ja sitten voi sanoa ikaankuin tehda jonkinlaisen tunnistamisreaktion, ai niin, tosiaankin, ja sitten valittelen nimimuistia, ja kysyn nimen.
Siirry sivun alkuun
 

RR MS dg 03/99, atyyppinen MS 11/07&&Kokeiltu lääkitys: Rebif 99-02, Imurel 07, ivig 07 tarvittaessa&&Työkyvyttömyyseläkkeellä  99-&&Ei apuvälineitä, kävelymatka 50-500 metriä
 
IP on kirjattu
 
agi
Senior Member
****
Poissa



Viestejä: 344

Sukupuoli: male
Re: Neuropsykologinen "itsekuntoutus"
Vastaus #29 - 14.01.2003 - 19:59:09
 
Tota noin...Great

Yritin selvittää tuota samaa "neurologinen itsekuntoutus"-asiaa yksinkertaisella esimerkillä.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt dementikkojen kuntoutuksessa suunnitelmien tekeminen ja niiden toteuttamisen harjoittelu kuuluu asiaan.

En ehkä halua selostaa asiaa riittävän pitkillä ja monimutkaisilla lauseilla ja vieraskielisillä ilmauksilla.Kun ei ole tarvetta todistella mitään niitä käyttämällä.

Siirry sivun alkuun
 
 
IP on kirjattu
 
Sivu: 1 2 3 4 ... 6
Lähetä aihe Tulosta