Mulla ois pikkasen vaan kerrottavaa...:
Tosta näköpuolen jutusta; oli jännä lukee että sitä tiedostamatta just näkee jonku tutun kadulla. No jännä juttu on, että sekin mulla on hidastunut ihan pirusti. Sanotaan nytte että joku tuttu tulee vastaan, ja jos se ei oo tosi tuttu, niin mä en edes jaksa alottaa miettii et' mikäköhä sen nimi nyt olikaan ? vaan alotan tuskallisesti ettimään MISTÄ toi on tuttu mulle ?
Ja koska näkömuisti on syvältä, ostan aikaa sanomalla, ai kas hei ! nauraen sanon että ' mä en koskaan huomaa ketään' ja ' olin taas niin ajatuksissani' ja ' mistäs oot tulossa/mihin menossa tai kommentoin jotain esim. 'hieno takki muuten sulla' tai jotain muuta tosi typerää, josko sitte jotenki tulis mieleen että kuka helvetti toiki on....Tietty jos on esim. omassa rapussa tai pihalla, sitä olettaa automaattisesti että se on varmaan joku naapureista tms. Mutta on monet kerrat käyny niin, että juttelen niitä näitä jonkun kanssa, eikä ole mitään tietoa kuka sekin oli ja saattaa sitten mennä puolivuotta ja näkee jossain muussa yhteydessä että helvetti, sehän oli likan tarhan johtaja !

Eikä toi nyt kauheen ihmeellistä ole, mutta mulla se on lähes joka pirun kerta ...argh.
Sitten toinen mikä tuli mieleen, oli tämä kielellinen juttu josta GHB mainitsi. Mulle sano tää neurotsygologi siellä Maskussa, että opitut kielet ovat eri paikassa ku äidinkieli aivoissa, ja on hyvin yleistä että se on nimenomaan se äiteenkieli ku kärsii....Sinänsä hyvin mielenkiintoinen juttu, koska esim. mä oon jo joitakin vuosia, en pelkästään siksi, että olen ulkomailla sen 15 v lusinu, mutta jo senkin takia että se on helvetin paljon helpompaa, lukenut englannin tai hollanninkielisiä kirjoja...mene ja tiedä sitte .
Yks' mitä oon miettiny kovasti, ja
mikä on oikeesti ihan helvetin haittaava juttu, vaikkei olekaan töissä enää, himassa vaan, on just tämä ettei muista piru vie mitä piti tehä. Mä saatan kävellä kolmekin kertaa esim. keittiöön, funtsaan sitte että mitä mä tulin hakeen, kävellä pois, ja eiku uudestaan...tai sitte mä istun tässä koneella, tulee mieleen että 'pitääki sulkee pentujen huoneen ikkuna ku jalat jäätyy', nousen ylös, otan muutaman askeleen ja sitte mä mietin mitä mun piti tehä ? istun takas alas, kattelen screeniä että mitä olin tekemässä/lukemassa, ja sitte taas muistan että ' ai nii, jalat jäässä, käy laittaan ikkuna kii' nousen ylös, pääsen puoleen väliin ja funtsaan et' kait mun piti vessassa käydä...käyn vessassa, palaan tietskan ääreen ja sitte kolmannella kerralla saatan jo saadaki sen pirun ikkunan laitettuun kiinni...
Eihän tosta nyt niin kovasti haittaa ole, jos oot yksin kotona eikä ole ketään näkemässä, mutta kyllä on porukat ihmetelly välillä että mitä mä puuhaan kun on esim. vieraita ja pitäs hakee tuhkis tai jotain vieraille, niin mä kuskaan niille lisää bissee/siiderii/syötävää mutta tuhkista ei vaan kuulu, kunnes sitte joku sanoo * nii et oliks sulla toista tuhkista Anne ?*
Sama jos on kavereita ja pitäs käydä vessassa, niin mä taas teen niitä lähtöharjotuksia moneen otteeseen, kun unohan siinä hauskan jutustelun aikana mihin mä olin taas menossa...ja porukat luulee että mä oon loistava emäntä ku työnnän vaan kokoajan lisää tarjottavaa porukoitten nenän eteen

Onks kellään muulla tällästä ? Koetteleeko joskus huumoria ? eihän turhauta, eihä ?