great_has_been
God Member
   
Poissa

Ahkeruus kovan onnenkin voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli:
|
Re: Kognitio: visuaalinen hahmottaminen
Vastaus #77 - 14.01.2003 - 13:55:24
Peninkulmien mittaisia kappaleita syntyy kaiken aikaa...
Luulisin, että joltain osin olen kehittynyt tarpeettomalta hyötyliikunnalta. Sitä vaan ei saa antaa ajatuksen harhautua hetkeksikään, niin muistaa mitä on tekemässä/hakemassa.
Olen joskus aiemmin naureskellut, että jos kaikki hukassa olevien avaimien, kännykoiden etc. etsimiseen kulutettu aika olisi käytettävissä, siitä tulisi suunnaton määrä energiaa. Sen vuoksi lopetin tavaroiden hukkaamisen. Ai, mitenkö?
Tavaroille pitää olla looginen paikka. On ne avaimet, jotka on käsilaukussa, ja sitten kaikki muut avaimet ovat samassa laatikossa. Lääkekaappini saisi pienehkön terveyskeskuksen vuodeosaston kateudesta vihreäksi (niin niin hyvin varusteltu). Mutta satojen pakkausten joukosta löydän etsimäni, kun ylähylly alkaa: silmät, korvat sitten tulee: sisätaudit etc. jalkojen hoito alimmaisena eli onnistun loogisen päättelyn avulla löytämään tavarat, etc. Yksi keittiön yläkaappi on juhlapyhät, jossa on joulu- pääsiäis etc. koristeet, sitten toinen on ravut tms. Tällä tavoin voin päätellä, että jos on hukassa tavara joka on sesonkiluonteinen, se on yläkaapissa, useammin kuin yhtenä sesonkina tarvittavat tavarat ovat helpommin käsillä.
Mutta ensin on pitänyt itselleen opettaa miltei primitiivireaktio: kädestä ei saa laskea mitään pois, ellei tarkkaan ole ajatellut, minne ko. esine kuuluu. Ei se nyt ihan täydellisesti onnistu, mutta elämä on niin kivaa, ja tavaroiden etsiskely on kurjaa, joten "itsekoulutukseen" käytetty aika tulee moninkertaisesti takaisin.
Vaikein opeteltava oli kiireen eliminointi. Jos siis pitää nopeasti ehtiä jonnekin, ja aikaa ei ole paljon, silloin ryhtyy hosumaan, ja kaikki logiikka katoaa, ja kiireessä kyllä soheltaa moninkertaisesti.
Että jos esimerkiksi aamulla pitää ehtiä jonnekin, on laitettava illalla tuolille valmiiksi vaatteet, jotka aikoo pukea, koska kiireessä tulee totaalinen "mental block" eikä mitkään jutut onnistu.
Oikeastaan pitäisi ehtiä hiukan penkomaan aivokirjoja, mutta nuo simultaanitoiminnot (vanha vitsi Lyndon B. Johnsonista, että hän ei pystynyt samanaikaisesti syömään purukumia ja ylittämään katua on aika osuva), ja simultaanitoiminnoilla en tarkoita mitään monimutkaisia juttuja, riittää se, että on menossa keittiään, ja kävelee vessan ohi, ja ajattelee ohikulkiessaan käydä pissalla, niin sitten ei muista enää minne oli menossa.
Tässä tulee sellaisiakin vielä käsittelemättömiä neuropsykologsia ilmiöitä kuten esim. perseveraatio (ajatuksen junnaaminen yhdessä asiassa, eikä siirto toiseen onnistu).
Omalla kohdallani on ongelmallisinta "tarvittaessa" otettavat lääkkeet. Jos on joku paikka kipeä, johon on lääke olemassa, niin usein on vaikea muistaa, että ajattelinko vaan nyt ottaa Primperanin, vai otinko sen jo. Sitten pitää vaan odotella tunnin verran pahoinvoivana, ja todeta, en tainnut ottaa, koska ei helpottanut ja ottaa sitten vasta. Pitää miettiä joku tekniikka, kun käyttää "kovia aineita" esim. Tramalia, jota ei pidä liikaa otella. Ehkä sen tyhjän läpipainopakkauksen jättäminen vesilasin viereen olisi "merkki"?
Mod1 lisännyt ¨:t
|