Minähän jo pääsin kehumaan meidän neurologia tuolla toisessa osiossa, mutta kirjataan nyt ihan virallisestikin...

(itse asiassa miehenihän pitäisi tähän vastata, mutta vastaan hänen puolestaan kun olen joka käynnillä ollut mukana ja mies itse puhelee puhelimessa parhaillaan).
a) millainen on hyvä neurologi?Vois aluksi luodata sitä, millainen on huono neurologi... Miehen sairastelun alkuvaiheessa (ennen ms-diagnoosia) törmättiin ties minkälaisiin viheltäjiin, jotka saivat välillä stressipisteet kohoamaan. Näille lääkäreille mies ei ollut ihminen ollenkaan, vaan "mielenkiintoinen ja harvinainen tapaus", jota käytiin tökkimässä kymmenien kandien kanssa. Mies otti suosiolla kaikki vastaan.. ja kun hän kerran oli niin väsynyt, ettei jaksanut ja minun kehoituksestani tämän lääkärille sanoi, niin lääkäri kehtasi lähteä huoneesta niskoja nakellen ilman hyvästelyjä.

Eikä sen jälkeen käytävällä vastaan tullessaan edes tervehtinyt...

Mutta sitten, kun lähdettiin ms-diagnoosia varmistelemaan ja löydökset sopi, niin meidät laitettiin tämän pitkän linjan ms-neurologin luokse. Ensimmäinen tapaaminen oli aika... hm... mielenkiintoinen, mutta yhtä kaikki mukava. Sen jälkeen olemme jo osanneet odottaa, mitä tuleman pitää, joten mielenkiinnolla lähdemme vastaanotolle.
b) miksi hänestä tykkäät?Hän Kuuntelee. Oikeasti. Ja ottaa tosissaan, tarkentaa tarvittaessa ja tsemppaa ihan mielettömästi. Hän vastaa kysymyksiin rehellisesti ja kaunistelematta, mutta ei silti lähde maalailemaan uhkakuvia. Vaikka hän vaikuttaakin hajamieliseltä, hän tietää mitä tekee ja tekee kaiken rautaisella ammattitaidolla. Hän on oma persoonansa. Yhteenkään kysymykseen hän ei ole jättänyt vastaamatta, ja hän onkin tehnyt pitkän työn ms-taudin saralla. Tämä tietotaito tulee selväksi joka ikisellä käynnillä.
Me oltiin miehen kanssa aluksi aivan ihmeissämme, kun neurologi rupesi sanelemaan meidän yhä läsnäollessamme. Olen sairaanhoitaja ja itsekin erinäisten syiden vuoksi ollut sairaala/lääkärihoidossa. Kukaan ei ole tehnyt ennen näin. Aluksi ihmittelin, mutta jo eka käynnillä hoksasin miksi käytäntö toimii; lääkäri kyseli aina välillä, voiko näin laittaa ja tarkensi tiettyjä asioita kesken sanelun. Homma toimii!

Miehen kanssa ollaan tykästyneitä neurologiin, mutta myös meidän ms-hoitaja on nainen paikallaan! Hänelle olen minäkin "ms-puolisona" saanut purkaa omia tunteitani ja hän on minuakin sujuvasti kuunnellut ja ymmärtänyt. Uskonpa, että kukaan psykologi / psyk. sairaanhoitaja ei olisi voinut auttaa sopeutumisessa paremmin! Mitä tähän ms-tautiin liittyen tulee, niin minä ja mies sanomme näin: "Kahta en vaida, toinen on neurolgi ja toinen on ms-hoitaja".