a) millainen on hyvä neurologi?
Sellainen, joka kohtelee potilastaan ihmisenä, eli ei vain teetä pikapikaa kantapää-polvi-koetta ja raapustele papereihinsa mitä raapusteleekin sanomatta mitään. Hän nimenomaan kysyy heti että mitenkäs on mennyt, onko mitään oireita tullut lisää - ja KESKUSTELEE niistä. Osaa suositella konsti kolmosia ja painaa mieleensä jos kerrot jonkun uuden jipon. KUUNTELEE tarkkaavaisesti selityksiäsi, ja kirjoittaa reseptit mukisematta eikä vaihtele lääkityksiä oman päänsä mukaan. SELITTÄÄ juurtajaksain, jos kysyt vaikkapa uudesta lääkityksestä josta olet kuullut, ja ellei tiedä, ottaa selvää seuraavaan tapaamiseen tai soittoon mennessä. Ottaa jopa yhteyttä kertoakseen jostain asiasta, josta on ottanut selvää. EI HÖTKYILE ja pidä kiirettä, vaan hänellä on aina aikaa sinun asioidesi perinpohjaiseen hoitamiseen.

b) miksi hänestä tykkäät?
No tuossahan nuo tulivatkin. Tottakai on eduksi, jos hän on pitkä, tumma ja komea, mutta koska mulla on jo ollut sellainen mies lekurina niin tää nainen on hyvä näin...

Lisäys: kunnallinen lekuri. Iso aluesairaala.

a) millainen on hyvä neurologi?

Neurologi on asiansa osaava lääkäri. Hänellä on aikaa sekä kysellä että kuunnella. Hän osaa kysellä sellaisistakin oireista, joita en itse huonomuistisena edes muistaisi kertoa. Hän on mukana juuri siinä tilanteessa kiirehtimättä vastaanottamaan seuraavaa potilasta, hän hoitaa juuri minua sillä hetkellä vastaanotolla. Me molemmat voimme antaa toisillemme tietoa tästä konstikkaasta sairaudesta. Neurologi kertoo uusimmista tieteellisistä faktoista, minä taas kerron hänelle yksilön näkökulman omasta olotilastani juuri sillä hetkellä ja kaikesta siitä, mitä on tapahtunut edellisen tapaamisemme ja tämän hetken välillä.

b) miksi hänestä tykkäät?

Pidän hänestä juuri siksi, että kemiamme toimivat yhteen ja saan tarvittaessa vastauksia esittämiini kysymyksiin. Hän kunnioittaa minua ihmisenä ja minä kunnioitan häntä sekä lähimmäisenä että minulle tärkeänä lääkärinä. Ulkonäöllä ei ole neurologin valintani kanssa mitään tekemistä, tärkeintä minulle potilaana on hänen tietämyksensä tästä sairaudesta. Tiedän, etten parane tästä sairaudesta, mutta elämääni voin saada laatuaikaa monin tavoin ja yksi niistä elementeistä, joita laatuaika-kriteereihini kuuluu, on onnistunut valinta mm. neurologiksi.

Minähän jo pääsin kehumaan meidän neurologia tuolla toisessa osiossa, mutta kirjataan nyt ihan virallisestikin...   (itse asiassa miehenihän pitäisi tähän vastata, mutta vastaan hänen puolestaan kun olen joka käynnillä ollut mukana ja mies itse puhelee puhelimessa parhaillaan).

a) millainen on hyvä neurologi?

Vois aluksi luodata sitä, millainen on huono neurologi... Miehen sairastelun alkuvaiheessa (ennen ms-diagnoosia) törmättiin ties minkälaisiin viheltäjiin, jotka saivat välillä stressipisteet kohoamaan. Näille lääkäreille mies ei ollut ihminen ollenkaan, vaan "mielenkiintoinen ja harvinainen tapaus", jota käytiin tökkimässä kymmenien kandien kanssa. Mies otti suosiolla kaikki vastaan.. ja kun hän kerran oli niin väsynyt, ettei jaksanut ja minun kehoituksestani tämän lääkärille sanoi, niin lääkäri kehtasi lähteä huoneesta niskoja nakellen ilman hyvästelyjä.   Eikä sen jälkeen käytävällä vastaan tullessaan edes tervehtinyt...    

Mutta sitten, kun lähdettiin ms-diagnoosia varmistelemaan ja löydökset sopi, niin meidät laitettiin tämän pitkän linjan ms-neurologin luokse. Ensimmäinen tapaaminen oli aika... hm... mielenkiintoinen, mutta yhtä kaikki mukava. Sen jälkeen olemme jo osanneet odottaa, mitä tuleman pitää, joten mielenkiinnolla lähdemme vastaanotolle.

b) miksi hänestä tykkäät?

Hän Kuuntelee. Oikeasti. Ja ottaa tosissaan, tarkentaa tarvittaessa ja tsemppaa ihan mielettömästi. Hän vastaa kysymyksiin rehellisesti ja kaunistelematta, mutta ei silti lähde maalailemaan uhkakuvia. Vaikka hän vaikuttaakin hajamieliseltä, hän tietää mitä tekee ja tekee kaiken rautaisella ammattitaidolla. Hän on oma persoonansa. Yhteenkään kysymykseen hän ei ole jättänyt vastaamatta, ja hän onkin tehnyt pitkän työn ms-taudin saralla. Tämä tietotaito tulee selväksi joka ikisellä käynnillä.

Me oltiin miehen kanssa aluksi aivan ihmeissämme, kun neurologi rupesi sanelemaan meidän yhä läsnäollessamme. Olen sairaanhoitaja ja itsekin erinäisten syiden vuoksi ollut sairaala/lääkärihoidossa. Kukaan ei ole tehnyt ennen näin. Aluksi ihmittelin, mutta jo eka käynnillä hoksasin miksi käytäntö toimii; lääkäri kyseli aina välillä, voiko näin laittaa ja tarkensi tiettyjä asioita kesken sanelun. Homma toimii!  

Miehen kanssa ollaan tykästyneitä neurologiin, mutta myös meidän ms-hoitaja on nainen paikallaan! Hänelle olen minäkin "ms-puolisona" saanut purkaa omia tunteitani ja hän on minuakin sujuvasti kuunnellut ja ymmärtänyt. Uskonpa, että kukaan psykologi / psyk. sairaanhoitaja ei olisi voinut auttaa sopeutumisessa paremmin! Mitä tähän ms-tautiin liittyen tulee, niin minä ja mies sanomme näin: "Kahta en vaida, toinen on neurolgi ja toinen on ms-hoitaja".  

oysissa on paras kohtaamani neurologi. ja islena tuolla aiemmin aika osuvasti häntä kuvasi. on jaksanut kuunnella puhelimessakin moneen kertaan huokailuani näön takia. ja yrittää aina kuitenkin valaa uskoa parempaan.