Minulla on vaikeuksia sanojen löytämisessä sekä saatan sanoa kertakaikkiaan väärän sanan, enää ei voi esim. lukea yhtä ja puhua toista siinä kun menee sanat sekaisin. Aika usein myös kesken lauseen katoaa ajatuksistani "punainen lanka", elikkäs en yhtään muista mitä piti sanoa. Myönnettäköön että tämä on hieman kiusallista, kotona se vielä menettelee mutta entäs muualla, jos puhuu ihan puuta heinää.

Tänään on ollut oikein solkkaamispäivä... Sanat vaihtuu ihan hassuihin, sanajärjestys kieppaa kummalliseksi...

Tuossa kun lähdin ajelemaan, katson naapurin rouvan kukkapenkkiä ja ajattelin, että pitää kertoa, miten upeasti ?? ?? kukkii. Mikä, mikä?? Hitaasti aloin kelata: keväällä ensimmäisenä nousevat leskenlehdet, juu, sinivuokkojakin kohta, tulppaanit ?? ?? Krookus! Näin olen tänään etsinyt muillekin nimiä. Rasittavaa ja tuskastuttavan hidasta.  

En ainakaan tunnusta olevani yhtään tavallista väsyneempi (juu, aina olen väsynyt) tai mitään muutakaan, millä selittäisi tämän kaiken. Joskus on pitkiä kausia, ettei ongelman ongelmaa ja joskus sitten kaikkea riittää... Kiitos kieliasun tarkituksen tämäkin teksti on joten kuten luettavissa.

Lukemisessa on sitten vielä omanlaisensa temppunsa

[quote author=esko74  link=1146067865/0#4 date=1146076640]

Menen toukokuussa neuropsykologille, mutta en tiedä kuuluuko tämä lainkaan hänen alueeseensa. Ainakin ennen hän tutki enempi tota muistihommaa. [/quote]


Kuuluu se!

Mäsillä aika yleistä tuo sanojen ja "punaisten lanknojen" katoaminen.

ahdistaa toi puhe asia.
kieli tuntuu paksulta ja kankealta.
sanat ovat hukassa.
Kokouksissa ja töissä ei viitsi kauheesti puhua.
Kuulostaako puheeni ihan tyhmältä?
Mitenhän tulevaisuudessa puhun?