Kiitos vaahtera vastauksesta! Olen ollut huomaavinani, että jos lapsuudenkoti on ollut uskonnollinen, on suhtautuminen uskontoon useammin kiihkottoman normaalia ja luonnollista. Tunnen tällaisia ihmisiä, jotka voivat kuulua jopa seurakuntaneuvostoon olematta silti fundamentalisteja tai kreationisteja, ja joiden älykkyyttä tai arvostelukykyä minulla ei ole mitään syytä epäillä.
Fundamentalismia (miten sen kukin sitten määrittelee) ja Raamatun sanan kirjaimellista tulkitsemista pidän typeränä ja jopa vaarallisena. Kuulin kerran, kun eräs pastori vastasi seurakuntalaiselle, joka ihmetteli Vanhassa Testamentissa esiintyvien henkilöiden korkeaa, monisatavuotista, elinikää, että Raamattu on hyvä kirja tutkia ihmisen ja Jumalan suhdetta, mutta kelpaa huonosti kuvatunlaisten täsmätotuuksien etsimiseen.
Haluan tässä vaiheessa muistuttaa myös vaahteralle, että ottaen huomioon työpaikkani kirjastossa, minun kuuluukin tietää jotain kirjoista. Vähän vaikea olisi muuten palvella asiakkaita.
Raamattu muovautui useista lähi-idän teksteistä. Uuden Testamentin kirjoittajien sanotaan olleen Pyhän Hengen innoittamia. Niin tai näin, Raamattu kuvaa myös sen ajan ihmisen käsitystä maailmasta. Useiden Raamatun kertomusten alkuperä on suullisessa perimätiedossa, ja oletettavasti useat kertojat ajattelivat niiden perustuvan tositapahtumiin. Esim. Vedenpaisumuskertomus esiintyy jo sumereilla, joilta se kulki akkadilaisille. Vrt. Gilgamesh, jonka on ansiokkaasti suomentanut suoraan nuolenpääkirjoituksesta suomalainen tosimies Jaakko Hämeen-Anttila.
Minua henkilökohtaisesti ihmetyttää Jeesuksen vähäiset kontaktit Palestiinan kreikkalaisväestön kanssa.
Kirjastotädin lukuvinkit:
Enqvist, Anders
Tiede ja uskontoJa niille, jotka kokevat Richard Dawkinsin ateismin liian rajuna, suosittelen anglikaanipiispa Richard Hollowayn kirjoja.
PS Myös makuasioista kiisteleminen on mielestäni antoisaa.