Tiedossani ei suvustamme ole yhtään MS-tapausta ennen minua. En edes tuntenut ketään, jolla olisi ollut MS. Koko sairaus oli minulle täysin tuntematon, kun aloin kiinnittää huomiota tiettyihin oireisiini.
Minua ennen samanlaisia oireita oli kuitenkin ollut 2 v nuoremmalla veljelläni. Hänet oli lumbaali-punktioitu muistaakseni neljästi ja MIR- sekä TT-kuvattu joitakin kertoja. MS-diagnoosia hänellä ei vieläkään ole. Kuitenkin hänellä katosi nopeasti oireiden alettua voimat toisesta jalasta, jota hän jo kohta 20 vuotta on laahannut. Muuten hänen "tautinsa" (mikä se sitten onkaan) näyttää kutakuinkin pysähtyneen lähes "lähtösuoralle"!

Serkkuja ja pikkuserkkuja ainakin löytyy sairaslistalta; kaikki ovat muuten isän puolelta....

jep, äidin äidillä oli, ei tietääkseni nyt muita ku minä, eli yhden polven hyppäsi yli..

Kysyin  tuosta periytyvyydestä, kun olin lähiomaisen mukana kuulemassa ms-diagnoosia. Lääkäri sanoi juuri samoin, että vain Pohjanmaalla on sukuja, joissa tauti kulkee. Äkkiseltään sitä on vaikea uskoa, koska ihmiset liikkuvat nykyisin paljon ja siirtävät geenejään eri puolille maata.

Myöhemmin menin samalle neurolle valittamaan omia oireitani. Sukurasite tuli tietysti ilmi, ja nyt lekuri olikin jo aivan eri mieltä ; jos jollakin on ms, niin hyvin usein löytyy lähipiiristä toinenkin sairastunut. Se kuulostaa jo paljon totuudenmukaisemmalta. Itsekin uskon, että alttius sairastumiseen periytyy.

Oliskohan niin, että lääkärit ovat nähneet tarpeeksi hysteerisiä sukulaisia, jotka ovat vaatimassa itselleen pääsyä magneettikuviin, ihan varmuuden vuoksi. Paniikin välttämiseksi on sitten parempi vetää tuollaista neutraalia linjaa, ettei   läheiset enempää hermostu.

Äidin siskolla on MS.Pyörätuolilla "viiletettiin"kylällä,on huonossa kunnossa.Paska tauti ..

Tässä mahdollinen selitys tietyille MS-keskittymille ja miksei myös esi-isäni kuvalle.  

Tässä avattuna tuo antamani linkki vastauksena. Tulostettu tänään 30.7.2008

Ovatko MS-potilaat viikinkien sukulaisia?


MS-tauti eli multippeliskleroosi on krooninen keskushermoston sairaus, jota sairastaa noin 6000 suomalaista. Se on nuorten aikuisten yleisin vakava neurologinen sairaus, useimmiten se diagnosoidaan 20-40 vuoden iässä. Sekä ympäristö- että perintötekijät vaikuttavat MS:n puhkeamiseen. Tavallisia oireita ovat raajojen halvaukset, tasapainohäiriöt, näköhäiriöt, korostunut uupuminen ja virtsanpidätysvaikeudet. MS on tunnettu jo yli 150 vuoden ajan, mutta sairauden syyt ovat vielä monilta osin epäselvät, eikä siihen ole vielä onnistuttu kehittämään riittävän tehokasta hoitoa.


MS:n esiintymisessä on suuria alueellisia eroja, mikä voi antaa arvokkaita johtolankoja sairauden alkuperästä ja syistä. MS:ää esiintyy eniten alueilla, joilla asuu pohjois-eurooppalaisperäistä väestöä (mm. Skandinavia, Iso-Britannia, Yhdysvaltojen pohjoisosat ja Kanadan eteläosat) ja se on vastaavasti harvinainen mm. Aasiassa ja Afrikassa.

Suomessa MS:n esiintymisessä on havaittu varsin suuria alueellisia eroja, Etelä-Pohjanmaalla ja eräissä Lounais-Suomen kunnissa sitä sairastetaan erityisen paljon. Useiden suomalaisten yliopisto- ja keskussairaaloiden neurologien kanssa yhteistyössä tehdyt viimeaikaiset molekyyligeneettiset tutkimukset viittaavat siihen, että perintötekijöiden vaikutus maantieteelliseen jakaumaan on Suomessa suurempi kuin aiemmin on arveltu.

MS puhkeaa perimän ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta, geenit eivät suoraan aiheuta sitä, vaan luovat perinnöllisen alttiuden sairastumiselle. Kaiken kaikkiaan suomalaisväestössä on paikannettu kuusi MS:lle altistavaa geeniä viiteen eri kromosomiin, mikä on enemmän kuin missään muussa väestössä tähän asti.

Kun geenin sijainti kromosomistossa on karkeasti määritetty, seuraa intensiivinen työvaihe, jossa pyritään tunnistamaan kyseiseltä kromosomialueelta nimenomaan MS:ään vaikuttava geeni usein kymmenien tai satojen muiden geenien joukosta. Kolmen eri kromosomialueen suhteen on jo edetty hyvin lähelle alkuperäistä tavoitetta eli geenin tunnistusta, jolloin paljastuu samalla proteiini- tai aineenvaihduntaketju, jonka toiminta on jollain tavoin muuntunut. Tällä tavoin voidaan löytää uusia, ja ehkäpä tähänastista tarkempia kohteita lääkehoidolle.

Tutkimuksissa on löytynyt eteläpohjalaisille potilaille rikastuneita geenimuotoja, joita voidaan sanoa eräänlaisiksi DNA-sormenjäljiksi. Erityisen hyvin tämä näkyy myelin basic protein (MBP) -geenissä, josta olemme tunnistaneet kaksi muotoa, jotka liittyvät MS:ään eteläpohjalaisilla. Nämä havainnot viittaavat siihen, että Etelä-Pohjanmaalle on kulkeutunut melko pienen perustajaväestön mukana MS:lle altistavia geenejä, jotka ovat ajan myötä rikastuneet sinne.

Etelä-Pohjanmaalla MS:ää esiintyy erityisen paljon alueen eteläosassa Kyrönjoen yläjuoksulla. Tämä alue on nykykäsityksen mukaan asutettu 1200-luvulta alkaen Kokemäenjoen ja Eurajoen yläjuoksujen alueilta, missä myöskin esiintyy poikkeuksellisen runsaasti MS:ää. Kokemäenjoen ja Eurajoen alueiden asukkailla on ollut runsaasti kontakteja viikinkeihin noin 1000 vuotta sitten. Tämä voi olla merkityksellistä, sillä MS:n esiintymisessä muualla Euroopassa on havaittu yhteys viikinkien vaikutukseen. Selkeimmin tämä näkyy Koillis-Skotlannissa, jossa MS:ää esiintyy yhtä runsaasti kuin Etelä-Pohjanmaalla Kyrönjokialueella.

Ovatko Lounais-Suomen joet olleet portteina altistaville geeneille, joita viikingit ovat levittäneet? Tätä kysymystä on nyt ensimmäistä kertaa mahdollista testata molekyyligeneettisin välinein käyttäen hyväksi Etelä-Pohjanmaalle rikastuneita MS:lle altistavia geenimuotoja DNA-sormenjälkinä. Näitä johtolankoja voidaan tutkia muista väestöistä ja keriä DNA:han kirjoitettua historiallista lankaa Etelä-Pohjanmaalta taaksepäin.

Väestöhistorian perusteella samoja DNA-sormenjälkiä olettaisi löytyvän Kokemäen ja Eurajoen alueilta. Jos viikingit ovat niitä olleet levittämässä, niin myös muualta Skandinaviasta ja Skotlannista. Jäljet voivat ulottua myös Pohjois-Amerikkaan, missä MS:ää on todettu eniten alueilla, joilla asuu skandinaavien jälkeläisiä. Tästä avautuu mielenkiintoinen historiallinen näkymä MS-alttiuden leviämiseen niin Pohjolassa kuin maailmanlaajuisestikin ja tätä kautta on mahdollista päästä kiinni paitsi sairauden biologisiin perusmekanismeihin niin myös sen historialliseen alkuperään.

Pentti Tienari, dosentti, vt. erikoislääkäri
HYKS neurologian klinikka
Helsingin yliopisto, Biomedicum Helsinki, Neurotieteen tutkimusohjelma