En minäkään kannata tuota "mustamaalausta", eikä noiden aikaisempien kommenttien ollut tarkoitus sitä tehdäkään, vaikka rajoilla liikuttiinkin. Huumorintaju on loistava piirre lääkärissä ja henkilökemiat tärkeitä, mutta mun mielestä pääasia on, että lääkärillä on kokemusta näinkin oudoista tapauksista kuin meikäläinen. Eli taas mentiin niihin pitkäaikaisen hoitosuhteen etuihin .

Onko Hanna Kuusisto ollut jossain vaiheessa Maskussa? Mulla on joku mielikuva nuoresta naisneurologista siellä joskus aika kauan sitten (joskus 90-luvun lopulla). Hänen nimensä tosin saattoi olla Sanna tai Susanna tai mikä tahansa muu mikä rimmaa Hannan kanssa. Hän oli muistaakseni erikoistumassa siihen aikaan.

Löytyyhän se tietysti tuolta papereista, jos kaivelee, mutta kun laiskottaa...

Katariina7 kirjoitti on 18.05.2007 - 17:34:05:


henkilökohtaisesti en tätä "vapautta" kaipaa. jos on joskus ollut huono tuuri neurologin suhteen, voi ihan itse päättää, ettei toista kertaa enää mene. sitäpaitsi eri potilaat kaipaavat neurologeiltakin eri asioita, sen olen itse havainnut keskustellessani muiden mäsien kanssa
neurologithan eivät ole täällä vastaamassa tekemisistään, jos jollain on huomauttamista. itse olen tottunut siihen, että silloin sellaisista vaan ei puhuta. sorry.

elisabet kirjoitti on 18.05.2007 - 21:49:36:

Minä olen taas sitä mieltä, että huonosta asiakaspalvelusta saa julkisesti valittaa, kunhan sen tekee omana itsenään ja omalla nimellään. Asiakassuhdehan se neurologin ja potilaan välinen suhdekin usein on.

Kokonaan toinen juttu on se kun neurologi on hankkiutunut asemaan, jossa hänen toimillaan on laajempaa vaikutusta ihmisten näkemykseen tästä sairaudesta ja vaikkapa sen hoitoon käytetyistä lääkkeistä. Siinä asemassa hänen on mielestäni siedettävä anonyymiä arvostelua yhtälailla kuin jonkun Susan Kurosenkin.

Ketjun aloitusviestissä Pia kertoi uudesta neurologistaan, jolla oli ajanmukainen ja avoin näkemys MS-taudista. Sen sijaan useampikin muista tässä ketjussa nimeltä mainituista neurologeista on kommentoinut aihetta julkisesti hyvinkin vanhakantaisesti, mikä tuntuisi palvelevan lähinnä lääketeollisuuden etua. Se ei tietenkään vähennä heidän arvoaan kliinikkoina, mutta antaa kylläkin herkullisen mahdollisuuden pohtia heidän toimintansa perimmäisiä motiiveja. Ja jos tilaisuus tarjoutuu, sitä pohdintaa tulen varmaan jatkossakin harrastamaan tällä palstalla ;-)

Lainaus:

Ihan noin se ei Parlamentin tapauksessa taida toimia. Aapon piikkiin tänne kirjoittavien mahdolliset törttöilyt eivät mene. Tällä hetkellä ylläpitäjä on vastuussa palstan kirjoituksista vain, jos palsta toimii päätoimittavetoisen verkkojulkaisun välittömässä yhteydessä. Siksi esim. Hesarin kotisivujen keskusteluissa julkaistavat viestit ennakkomoderoidaan, mutta Suomi24:ssa ei.

Jos jostain viestistä tulisi poliisiasia, viestin alkuperän selvittäminen tuskin olisi kovin vaikeaa. Hommaa saattaisi hankaloittaa lähinnä se, jos nimimerkki olisi kirjoittanut kaikki viestinsä yleisessä käytössä olevilta koneilta (esim. kirjastoista) tai kierrättäisi kaiken verkkoliikenteensä jonkun anonyymipalvelimen kautta.

Jokainen on siis ihan itse vastuussa siitä, mitä näppikseltään tänne suoltaa.

vakiovieras kirjoitti on 19.05.2007 - 10:02:13:

joo, ei taatusti tulla ajattelemaan eikä käyttäytymään samalla lailla tässä asiassa.


Lainaus:

näin se näyttää olevan. eipä ole toisten mielipiteistä mullekaan ollut koskaan hyötyä omissa lääkärisuhteissani, joten ei ole jatkossakaan mitään tarvetta kuunnella niitä.

Jos tämä nyt käännetään asiakaspalveluksi niin... Myös asiakkaan oma toiminta vaikuttaa siihen minkälainen asiakaspalvelutilanteesta muodostuu. Jos potilas itse ei halua kuulla esim. diagnoosiaan, niin lääkärin on todella vaikeaa muuttaa tilannetta mitenkään positiiviseksi kokemukseksi. Mikäli tuolla samalla lekurilla sitten vieraillaan vain sen yhden kerran, hänelle ei tarjoudu tilaisuutta muuttaa sitä mielikuvaa mikä hänestä on jäänyt.

Nämä terveysasiat ovat niin tunteita herättäviä juttuja, hieman eriasia kuin palanut pihvi ravintolassa. Jokainenhan kertoo huonot kokemuksensa omalle lähipiirilleen, onko sitä nyt tarpeen sitten ruotia enää NÄIN julkisesti? Varsinkin kun osa tällaisista johtuu ihan vaan väärinymmärryksistä.

Minä vihasin/pelkäsin ensimmäistä neurologiani. Hän oli jotenkin suorasukaisempi kuin muut tapaamani lääkärit. Ihme sinänsä, hänenhän oli kerrottava minulle MS-epäilystäni. Joka kerta kun kävin hänen vastaanotollaan, tuo tapa puhua asiat suoraan, sai minut itkemään. Juuri kun aloin tottua siihen diagnoosini varmistui ja minut siirrettiin toiselle lääkärille. Mikäli olisin käynyt tämän ensimmäisen luona vain kerran, hän olisi nyt minun "mustalla listallani". Vaikka tämä nykyinen on hieman liian tuppisuu ja edellinen oli siihen aikaan liian suorapuheinen, olen omalla tavallani oppinut pitämään molemmista. Tässä tapauksessa vain minun mielipiteelläni on merkitystä.

jamido kirjoitti on 19.05.2007 - 12:21:55:

hyvä kommentti  
yhteistyön luonne mullakin on lääkärien kanssa hiukan erilainen, mutta kaipa se lääkäri-potilassuhde myös "asiakaspalvelun" puitteissa pelaa onnistuneella vuorovaikutuksella.

16.10.2000 tapasin ensimmäisen kerran elämässäni neurologin Hyksin päivytyspolilla. Olin sinä päivänä 10 tuntia tutkimuksissa ja tapsin kaksi neurologia tuon päivän aikana. Molemmat olivat ystävällisiä ja asiansa osaavia henkilöitä.

Saatuani varmistuksen diagnoosiin kysyin vanhimmalta pojaltani tietääkö hän ketään hyvää neurologia. Vastaus oli yksi tuossa greatin listassa mainittu neurologi. Tilasin ajan hänen yksityisvastaanotolleen ja pääsin myöhemmin hänen potilaakseen Hyksiin. Lopetettuani beetainterferonin käytön ja kieltäydyttyäni muista lääkkeistä, jouduin pois Hyksin kirjoista ja sen jälkeen olen ollut MS-neuvolan asiakkaana. Sekä Hyksin että Humsin neurologit ovat molemmat olleet asiallisia ja kuunnelleet minua.

Olen tosin saanut kuulla, että lääkäri joutuu haastattelemalla kaivamaan tietoa erilaisista oireistani, koska en kerro mitään. Kaiken kaikkiaan kaikki ne henkilöt, joiden kanssa olen tämän diagnoosin saatuani joutunut tekemisiin, neurologit, tk-lääkäri, Kelan toimihenkilöt, puhe- ja fysioterapeutti, kaupungin sosiaalitoimiston sosiaalisihteerit jne. ovat olleet minulle ystävällisiä ja kaikki asiat on hoidettu hyvin. Olen aina ollut sitä mieltä, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa eli omasta käytöksestä on paljon kiinni.