great_has_been kirjoitti on 05.07.2011 - 14:39:44:Tämä oli todella mielenkiintoista. Ensimmäinen kerta, kun mistään kuulen, että lääkäri oli eksplisiittisesti hylännyt potilaan. Miltä tuntui? Minä olisin vajonnut syvään epätoivoon. Vaikutti siltä, että lääkäri pelkäsi Sinua.
Tarkka sanamuoto oli muistaakseni
"olet käynyt useamminkin tällä samalla neurologilla NN -- olisikohan parempi, jos jatkaisit hänellä". Käsitin sen konteksti huomioon ottaen niin, että lääkäri ei halunnut jatkaa hoitosuhdetta.
Menin vastaanotolle niin, että olin erikseen valmistautunut kertomaan taustalla olleista seikoista. Olin kiinnostunut siitä, miten lääkäri reagoi PVK:n päätökseen. Hän oli hermostuneempi ja pelokkaampi kuin olin olettanut. En tajua, miksi - enhän minä ollut tehnyt potilasvahinkoilmoitusta minut vastaanottaneesta lääkäristä, vaan hänen entisestä työtoveristaan. Neurologi ei ollut ymmärtää, miksi sairaanhoitopiirin epikriisit alkoivat vasta vuodelta 2009 (nht oli vuonna 2005).
Nuivaan suhtautumiseeni vaikutti sekin, että muistan vastaanottaneen lääkärin kesältä 2009. En ollut tuolloin hänen vastaanotollaan. Sen sijaan minut vastaanottanut sairaalalääkäri kävi konsultoimassa tätä senioria. Sairaalalääkäri tuli sen jälkeen selittämään minulle, että minulla ei voi olla MS-tautia, koska erään tunnetun yksityissektorin neurologin mielestä liikun kyynärsauvoilla Ehlers-Danlosin syndrooman vuoksi. Tälle ei ollut mitään järkevää lääketieteellistä selitystä. Oletan, että em. seniori ei ollut (tuolloinkaan) tajunnut, mistä EDS:ssä on kyse, mutta oli antanut oman arvionsa tilanteestani. Sairaalalääkäri joutui kanssani henkiseen nyrkkitappeluun. Sain sillä käynnillä MS-diagnoosin poliklinikan ylilääkäriltä.
Edellä kuvaamani tapaus oli siis hampaankolossani. Olen harvinaisen kyllästynyt siihen, että EDS:n luonnetta ei ymmärretä ja siitä ei edes oteta selvää. Ei potilaan tehtävänä ole kertoa erikoislääkärille, mikä on MS-oire ja mikä ei. Sama arvuuttelu jatkuu näemmä edelleen.
EDS-tietämättömyys ja
"älä nyt vaan valita minusta" -hokemiset ärsyttivät minua niin paljon, että en viitsinyt olla ymmärtäväinen. Puhuin tarkoituksellisen kuuluvasti ja lyhyin lausein. Neurologi olisi voinut välttää kolean ilmapiirin valmistautumalla vastaanottoon ja ajattelemalla, mitä sanoo ja kysyy. En ollut kiinnostunut siitä, pelottaako neurologia vai ei.
Minua ei mitenkään ahdistanut se, että lääkäri ehdotti toiselle lääkärille siirtymistä. Sairaanhoitopiirissä kyllä riittää lääkäreitä. Mikäli joku alkaa ehdotella yksityissektorille siirtymistä, laadin hallintokantelun.