olga63
Junior Member
Poissa
Viestejä: 95
Helsinki
Sukupuoli:
|
...jatkuu osa 4
Jättiannoksisten steroidihoitojen sivuvaikutukset
Kortikosteroidien käyttöön liittyy useita haittavaikutuksia, jotka ovat yksilöllisiä ja vaihtelevia. Niiden yleisyys ja vaikeus ovat suoraan riippuvaisia annoksesta ja hoidon kestosta. Kasvojen punoitusta, nilkkojen ohimenevää turvotusta ja metallinmakua suussa voi esiintyä metyyliprednisoloni-infuusion aikana (Milligan ym. 1987). Hoidon komplikaatioina on kuvattu lisäksi virtsatie- ja hiivainfektioita, yksittäisiä epilepsiakohtauksia, glukosuriaa, vatsaärsytystä, mielialan vaihteluja euforiasta alavireisyyteen, unihäiriöitä, verenpaineen tilapäistä nousua, ihon akne- ja ärsytysmuutoksia ja syvä laskimotromboosi (Compston 1998b). Osteoporoosin esiintymisestä ei metyyliprednisolonihoitojen osalta ole tuloksia, mutta teoreettisesti sen kehittyminen on mahdollista, erityisesti jos pulssihoitoja tarvitaan usein. Reisiluun pään aseptinen nekroosi on hyvin harvinainen komplikaatio, joka kannattaa muistaa tiheään toistuvien steroidihoitojen yhteydessä. Optikusneuriittitutkimuksessa kahdella potilaalla esiintyi vakavia sivuvaikutuksia: yksi sairastui lääkitystä vaativaan vakavaan depressioon ja toinen sai pankreatiitin. Ehdotuksemme jättiannoksisen metyyliprednisolonihoidon aiheista ja toteutuksesta MS-potilaalla hoidon aiheita ovat akuutit ja toiminnallisesti hankalat relapsioireet, kuten optikusneuriitti, motoriset pareesit ja pikkuaivojen toimintahäiriöt (ks. tekstilaatikko). Myös lievät oireet, kuten parestesiat voivat olla hoidon aiheena, etenkin jos oireet eivät korjaudu itsestään. Kroonisiin oireisiin, kuten uupumustaipumukseen, metyyliprednisolonista ei yleensä ole hyötyä. Jos MS-tautia ei ole todettu, akuuttia idiopaattista optikusneuriittia ei yleensä tule hoitaa steroidilla. Poikkeuksena ovat ne potilaat, joilla on molemminpuolinen tai vaikea optikusneuriitti, eli näkö on sen tai aiempien näköhermotulehduksien vuoksi heikentynyt. Harkinnan mukaan hoidetaan ne optikusneuriittipotilaat, joilla magneettikuvauksen perusteella on suurentunut riski sairastua MS-tautiin. Ennen hoidon aloitusta olemme seuloneet infektiot määrittämällä CRP-pitoisuuden, perusverenkuvan, kalium-, natrium- ja glukoosiarvot sekä tekemällä virtsan seulontatutkimukset. Hoitoa edellyttävän infektion – esimerkiksi virtsatieinfektion – yhteydessä hoito voidaan aloittaa antibioottisuojassa. Annamme yleensä 1 g metyyliprednisolonia / 500 ml NaCl, 3–4 tunnin infuusiona kolmena perättäisenä päivänä. Hoidon pituus voi vaihdella kolmesta neljään päivään tilanteen vaikeuden mukaan. Osa potilaista hyötyy enemmän pidemmästä hoidosta, jolloin lääkettä infusoidaan vielä 500 mg neljäntenä ja viidentenä päivänä. Pidemmästä hoidosta hyötyvät myös ne potilaat, jotka aiemman kokemuksen perusteella ovat hyötyneet enemmän viiden päivän hoidosta. Laskimonsisäistä hoitoa voidaan myös jatkaa 2-3 viikon mittaisella oraalisella, pienenevin annoksin toteutettavalla lääkityksellä, mutta tutkimustuloksia tällaisen jatkohoidon merkityksestä ei ole olemassa. Vatsaärsytysoireiden hillitsemiseksi infuusiopäivinä annetaan suojalääkitykseksi esimerkiksi nitsatidiinia, lansopratsolia tai ranitidiinia. Hoidon jälkeen tarkistetaan perusverenkuva, kalium-, natrium- ja glukoosiarvot, CRP-pitoisuus ja virtsan sedimentti. Hoidon aikana seurataan verenpainetta ja sydämen toimintaa. Jos verenpaine nousee merkittävästi (esim. 170/100 mmHg), infuusio lopetetaan. Jos ilmenee bradykardia (syketaajuus alle 40), hidastetaan ensin infuusionopeutta, ja tarvittaessa voidaan antaa atropiinia (1 mg suoneen). Jos lisälyöntejä esiintyy harvakseltaan, ei toimenpiteitä tarvita. Jos niitä on paljon, hidastetaan infuusionopeutta. Joskus toimenpide voidaan joutua keskeyttämään, jos lisälyöntejä esiintyy paljon. Tavallisesti potilas kotiutetaan heti infuusion jälkeen. Sivuvaikutuksia saattaa esiintyä vielä viikon ajan lääkityksen jälkeen. Hoidon kustannukset TAYS:ssa ovat 1 450 mk päivältä. Tämän suosituksen mukaisesti olemme hoitaneet MS-relapseja sairaaloissamme jo useita vuosia, eikä vakavia komplikaatioita ole esiintynyt. Hoito on turvallista myös polikliinisesti annettuna. Potilaan elämän ensimmäinen pulssihoitojakso on kuitenkin syytä tehdä osasto-olosuhteissa siedettävyyden selvittämiseksi.
|