Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä Kirjaudu tai Rekisteröidy
YaBB - Yet another Bulletin Board
  Talon hyviin tapoihin kuuluu, ettei käytä kopiosuojattua tai loukkaavaa materiaalia. Jos huomaat täällä jotain epäasiallista tai hälyttävää, ilmoita ylläpitäjille mod1 tai admin.
  KotiOhjeitaHaeKirjauduRekisteröidy  
 
Sivu: 1 2 3 ... 21
Lähetä aihe Tulosta
Kortisonin vaikutukset, kokemuksia (Luettu 262162 kertaa)
mod1
Global Moderator
*****
Poissa


MS Crossroads -parlamentin
moderaattori
Viestejä: 710

Kortisonin vaikutukset, kokemuksia
20.11.2007 - 15:04:04
 
Kortisonista on vuosien mittaan kirjoitettu niin paljon kokemuksia ja vaikutuksia, että kokoan tämän otsikon alle tietopaketin vanhemmista kirjoituksista. Uusimmat jätän rauhaan, jotta niihin voi kommentoida lisää
Siirry sivun alkuun
 
 
IP on kirjattu
 
great_has_been
God Member
*****
Poissa


Ahkeruus kovan onnenkin
voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli: female
Kortisonipulssin sivuvaikutusten torjunta
Vastaus #1 - 04.03.2002 - 13:57:26
 
Kirjoitukseni voisi olla myos niksit-palstalla, mutta se kuitenkin liittyy kortisonipulssiin (jattikortisoni, megakortisoni), eli 1,5 g (1500 mg) metyylipredinisolonia i.v. kolmena perattaisena paivana polikliinisesti (sairaalassa ei voi hoitaa itseaan yhta hyvin, ellei ole omaa saattohoitolavalineistoa mukana).  Kirjoitukseni perustuu omiin kokemuksiin (15 kortisonipulssia kolmen vuoden kuluessa, joista 14 "oman" neurologin toteuttamana).   Kuten tautimmekin,  myos kortisonipulssin sivuvaikutukset ovat yksilollisia, haluan erityisesti painottaa, etta tama perustuu vain siihen, mita olen itse kokenut/lukenut, mutta suurimman osan toimiohjeista olen saanut laakareilta (muttei valttamatta neurologilta).

15 pulssista 3/4 on onnistunut hyvin, sivuvaikutukset ovat olleet hallinnassa ja tauti ei ole relapsoitunut uudelleen.

Onnistuneen ja pieleen menneen kortisonipulssin omassa luokituksessani on siina, etta ms-oireet ovat palautuneet lahelle lahtotasoa 1-2 viikossa, huonosti mennessa kestaa 2-3 kuukautta.

Life is so short and we shall be dead so long, eli olen vannoutunut kortisonipulssin kannattaja, otan mieluummin "laatuaikaa" 2-3 kuukautta kuin pidennan elamaa loppupaasta, jolloin se saattaa muutenkin olla aika huonolaatuista.

Onnistumiselle mielestani oleellista on ajoitus:  jos pulssiin paasee viikon sisalla siita, kun itse tietaa, etta nyt on pahenemisvaihe menossa, oireet eivat jaa pysyviksi, ja toipuminen alkaa nopaesti.

Omalla kohdalla ajoituksessa on oleellista myos se, etta pulssi annetaan aamulla kohtuullisen pian terveellisen aamiaisen jalkeen, niin veren sokerit eivat lahde heittamaan vuoristorataa.

Kun siis pulssipaiva on sovittuna valittomasti ryhdyn toimiin:
- lopetan kaikki maksaa ja haimaa rasittavat aineet, kuten alkoholin, ei-valttamattomat laakkeet, vitamiinit etc.
- "peruutan" seuraavan viikon, en siis tee mitaan tarkeita ratkaisuja, huolellisuutta vaativia tehtavia, ostoksia, tapaamisia
- varaan aikoja hierojalle, lymfaterapiaan, fysioterapiaan, kauneushoitolaan, aromaterapiaan

Varmistan, etta kaikkia tarvikkeita on valmiiksi kotona
1) tarvittavat laakkeet
2) rentouttavaa lukemista (dekkareita, Arto Paasilinnaa, Kalle Isokalliota tms. kevytta ja helppoa)
3) vaaka
4) verensokerimittari (myos lansetit ja mittausliuskat)
5) verenpainemittari (sen puutteessa sykemittaristakin on hyotya)
6) kuumemittari
7) pakastimeen ja jaakaappiin noin viikoksi vaharasvaista ja kuitupitista ruokaa, hedelmia,  etc.

Omat ongelmani ovat liittyneet joko maha/suolikanavan artymiseen, verensokerin, verenpaineen ja unen heilahteluihin.

Seuraavassa osassa kerron sitten, miten omalla kohdallani olen onnistunut valttamaan komplikaatioita.  (Kaikkia sivuvaikutuksia ei tarvitse noyrasti ottaa vastaan, vaan niita vastaan voi hiukan etelapohjalaisella jastipaisyydella taistella.)
Siirry sivun alkuun
« Viimeksi muokattu: 12.11.2002 - 14:40:54 Kirjoittaja great_has_been »  

RR MS dg 03/99, atyyppinen MS 11/07&&Kokeiltu lääkitys: Rebif 99-02, Imurel 07, ivig 07 tarvittaessa&&Työkyvyttömyyseläkkeellä  99-&&Ei apuvälineitä, kävelymatka 50-500 metriä
 
IP on kirjattu
 
great_has_been
God Member
*****
Poissa


Ahkeruus kovan onnenkin
voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli: female
Re: Hyvin onnistuva kortisonipulssi
Vastaus #2 - 04.03.2002 - 18:04:54
 
Mihin oireisiin pulssihoito: optikusneuriitteihin, kavelyn heikkenemiseen, nielemisvaikeuksiin, pissaongelmiin.  Tarkemmin maariteltyna sellaisiin, jotka itsekin osaan arvioida.  Tiedan esimerkiksi, mita naen kummallakin silmalla normaalioloissa, millaisen matkan kavelen vaikeuksitta, milloin ruoka menee vaaraan kurkkuun, milloin pissat tulee housuun (normaalisti ei tule).   Epamaaraisiin vaivoihin en kortisonipulssia harrasta.   Haluan aina jotain selkeasti luokiteltavaa, etta sitten osaan myos sanoa, kannattiko vaivan.

Eli taman selvittelyn olen tehnyt jo etukateen, etta sitten tiedan onnistuiko vai ei.   Lisaksi tulee vanha saanto: "Tunne itsesi".  Eika se ole niin vaikeaa ollenkaan.   Varsinkin on syyta muistaa, etta sina itse tunnet itsesi ja vaivasi (taman ms:n suhteen, jotkut muut taudit, jotka nakyy verikokeissa tai rontgenkuvissa on sitten toinen juttu) AINA PAREMMIN KUIN PARASKAAN LAAKARI VOI TUNTEA.

A) Mielialan suhteen, jos ei nyt ehdi psykoanalayysiin pulssia odotellessa, voi opetella kyselemaan itseltaan, olenko:
1) masentunut, alavireinen
2) hyperaktiivinen, ylitarmokas, euforinenkin
3) kulkeeko ajatus tuhatta ja sataa, vai pystynko keskittymaan esim. lehden tai kirjan lukuun
Nama asiat kannattaa opetella muutenkin, siita on hyotya elemasta selviamiseen muutenkin kuin kortisonipulssin kanssa.
(Sitten voin joskus kirjoittaa, miten naita mielialoja voi opetella saatelemaan, joko itsekseen tai hyvan asiantuntijan avustuksella).

B) Oman kropan tuntemustakin minun on pitanyt harjoitella, koska olen ollut sensorttinen persoonallisuus, etta en ole kiinnittanyt paljon vointiini ja vaivoihini huomiota, kun elamanmeno yleensa on ollut paljon kiinnostavampaa.  Tassa on ihan katevaa kayttaa apuvalineita.   Ja ihan ensimmaiseksi muistikirja, etta voi merkita ylos havainnot.  (Naista merkinnoista voi olla oleellista hyotya, josta tuonnempana).
1) VAAKA.   Ennen pulssia kayn puntarissa parina aamuna ja iltana, jotta minulla on tiedossa senhetkinen normaalipainoni ja suunnilleen sen paivittaisvaihtelut.   Tama on hyodyllinen tieto turvotuksen maaraa arvioitaessa.
2) VERENSOKERIMITTARI (niita voi ostaa apteekista, tai voi saada joltain diabeetikolta lyhytaikaiseen lainaan). Ne on myos esim. kannykkaan verrattuna hirvean helppokayttoisia. Sitten taas tilastot parilta paivalta paastosokerista (aamulla ennen kuin on syoty mitaan) ja sitten esim. tunti illallisen jalkeen.  Jos ei tieda, mita verensokerit tavallisesti on, ei sitten osaa niita saadellakaan.  Jos tulee ongelmia verensokerin kanssa, niin on katevaa, kun voi sanoa, mita ne tavallisesti on.
3) VERENPAINEMITTARI (viela helpompi vekotin).   Mittaan siis aamuverenpaineet (esim.aamiaisen jalkeen) ja iltaverenpaineet (esim. nukkumaan mennessa).  
4) Lampo aamulla ja illalla, etta jos tulee alilampoa tai kuumetta, niin tietaa, minka verran

Siina sairaalassa, jossa olen aina saanut kortisonipulssin, kaytanto on seuraava:  ensiksi aamulla laboratoriossa perusverikokeet (pieni verenkuva, CRP tulehdusten poissulkemiseksi, ja joskus jotain muutakin).   Jos ne on OK,
sairaanhoitaja mittaa verenpaineen ja lammon.  Sitten tiputetaan kortisoni, tiputuksen jalkeen mitataan verenpaine, kuume ja verensokeri.  (Olen myohemmin oppinut, etta talle kaytannolle on hyvat perusteet).  Lisaksi annetaan kotiin mukaan 3 tablettia Imovane 7,5 mg nukahtamislaake, 3 tablettia Lanzo tai Losec-vatsansuojalaaketta.  Tahankin on ihan hyvat syyt, joista lisaa seuraavassa osassa.

Laakari tulee kolmantena paivana katsomaan, miten on mennyt.   Tassa vaiheessa kortisonipulssia on yleensa aika pirtea, jos ei sentaan euforinen.  Joskus kylla selvasti alkavat esim. nako-oireet helpottaa, ja kavely kevenee.   Toisaalta on vaikeaa, jos ei mahdotonta erottaa kortisonin vaikutusta mielentilasta ja taudista.     Ennen kaikkea: AINAKAAN MINULLA MITKAAN HUONOT SIVUVAIKUTUKSET EIVAT OLE ILMENNEET TASSA VAIHEESSA, YLEENSA NE ALKAVAT VASTA TOISENA TAI KOLMANTENA PAIVANA PULSSIN JALKEEN.  Ja silloinpa ei olekaan sairaanhoitajaa mittailemassa tai laakaria kyselemassa.   Jos kertoo jonkin muun erikoisalan kuin neurologian laakarille omituisista oireista, niin lopputuloksena voi olla neurologian paivystykseen joutuminen, ja luulisin etta patologian laitoksellakin on paljon kivempaa.

Eli seuraava jakso kertoo sitten sivuvaikutusten ennaltaehkaisysta ja seurannasta.
Siirry sivun alkuun
 

RR MS dg 03/99, atyyppinen MS 11/07&&Kokeiltu lääkitys: Rebif 99-02, Imurel 07, ivig 07 tarvittaessa&&Työkyvyttömyyseläkkeellä  99-&&Ei apuvälineitä, kävelymatka 50-500 metriä
 
IP on kirjattu
 
mml
Senior Member
****
Poissa


Eteenpäin sanoi mummo
lumihangessa!
Viestejä: 460
HKI
Sukupuoli: female
Re: Hyvin onnistuva kortisonipulssi
Vastaus #3 - 04.03.2002 - 18:14:24
 
En tiedä vetkuttelinko liian pitkään ennen pulsiin menoani. Viime heinäkuussa (2001) kävelin 234 m ilman apuvälineitä.

Nyt on jalat menneet siihen jamaan etten pysty kuin muutaman haparoivan metrin ilman apuvälineitä. Olen liikuskellut kahden kyynärsauvan kanssa suunnilleen marraskuulta...
Kaksi viikkoa sitten pyysin omalta neurologiltani lähetteen Meilahteen pulssihoitoon. Byrokratian pyörittämiseen Meilahdessa kului kaksi viikkoa neuropolilla mutta jo tänään pääsin ensimmäiseen "tippaan"...

Tämä on kolmas tai ehkä neljäs pulssi kohdallani, sivuoireet on aikaisemmilla kerroilla olleet vielä pahempia.
Kerronpa nyt näistä tämänkertaisista.

Nyt on aivan karseat sivuoireet:
-oksettaa
-päätä särkee!!!!!!!
-niskaa särkee
-oksettaa
-suussa on karmea maku
-pää halkeaa kohta!!!!(antakaa kirves!)
-oksettaa
-kuuma
-hikoiluttaa
-kuuma
-(sydän ei vielä larputa ylimääräisiä lyöntejä, ehkäpä se alkaa huomenna)
-suu on kuiva
-haluaisin irrottaa pääni ainakin täksi illaksi
-oksettaa

APUA!
Siirry sivun alkuun
 
 
IP on kirjattu
 
great_has_been
God Member
*****
Poissa


Ahkeruus kovan onnenkin
voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli: female
Re: Hyvin onnistuva kortisonipulssi
Vastaus #4 - 04.03.2002 - 20:33:11
 
Lohdutusta mml:lle.   Kerropa huomenna yksityiskohtaisesti sivuvaikutuksia hoitajalle.  "Metallinen" maku suussa on minullakin usein kortisonipulssin aikana, mutta se menee ohi heti ensimmaisena kortisonittomana paivana.   Ota joitain sokerittomia pastilleja, tai vaikka Fludent-fluoritabletteja, joita saa apteekista (ehkaisee myos suu- ja hammasinfektioriskia), koska vahentaa myos suun kuivumisen ja kortisonin yhteisvaikutuksesta mahdollisesti aiheutuvaa kariesriskia.

Sarky on nyt sitten vaan sellaista, etta sita pitaa yrittaa sietaa, menee yleensa ohi kun kortisoni loppuu.  Yrita huilata puolihamarassa huoneessa ja rauhallista musiikkia tai radiota.

Hikoilu, kuumotus, oksetus (kuten paansarkykin) sopii kohoaviin verensokereihin.   Selitan sitten myohemmin lisaa.  Oliko sairaalassa sokerit koholla?   Se ei valttamatta nouse heti paivalla.

Kysy myos yksityiskohtaiset ohjeet pahoinvoinnista.   Eli mita sitten, jos rupeat oksentelemaan?   Tiettavasti nykyaan on oikein hyvin pahoinvointilaakkeita, en tosin tieda, voidaanko niita antaa kortisonipulssin yhteydessa, kannattanee kuitenkin tiedustella.

Kirsikalle, koska en ole laakari, en voi ottaa kantaa, olisiko kannattanut menna kortisonipulsseihin.   Se riippuu myos yleisesta terveydentilasta kuin myos MS:si tyypista.   Olen kylla lukenut sellaistakin tutkimustietoa, etta myos tasaisesti etenevaankin tautimuotoon suositeltaisiin 3-4 kuukauden valein kortisonipulsseja, jossain pain maailmaa.

Itse olen saanut kortisonipulsseja 2-3 kuukauden valein, lyhin vali oli 6 viikkoa.   Ja kuten aiemmin sanoin, niin kauan kun terveydentila (ei ms) kestaa ja neurologi on samaa mielta, niita jatketaan siihen asti kun ei ole enaa vastetta, tai sivuvaikutukset jaavat pysyviksi tai hengenvaarallisiksi.

Sorry kun tama nyt kestaa, mutta yritan edeta jokseenkin systemaattisesti.   Ja koko ajan muistuttaisin, eli tama on siis sellaista, jonka omalla kohdallani tuntuu hyvalta (tai vahiten pahalta on kai tassa tapauksessa eksaktimpi ilmaus), ja mista olen yleensa jonkun laakarin kanssa jutellut.
Siirry sivun alkuun
« Viimeksi muokattu: 12.11.2002 - 14:42:26 Kirjoittaja great_has_been »  

RR MS dg 03/99, atyyppinen MS 11/07&&Kokeiltu lääkitys: Rebif 99-02, Imurel 07, ivig 07 tarvittaessa&&Työkyvyttömyyseläkkeellä  99-&&Ei apuvälineitä, kävelymatka 50-500 metriä
 
IP on kirjattu
 
mml
Senior Member
****
Poissa


Eteenpäin sanoi mummo
lumihangessa!
Viestejä: 460
HKI
Sukupuoli: female
Re: Hyvin onnistuva kortisonipulssi
Vastaus #5 - 04.03.2002 - 21:53:01
 
Olen ottanut tämän illan mittaan kaksi 1 mg panadolia ja juonut kaksi kupillista kahvia ja kaksi ruisleipäpalaa kahvin kera.

Päänsärky on hivenen lievittynyt.
Kuumuus ja hiki on helpottuneet aavistuksen verran.

Eilen oikean jalan isovarvas ei suostunut taittumaan; nyt se taipui taas!!!!!!! Virnistys Virnistys

Nyt kun aiheesta puhuttiin, tajusin etten ole ravannut koko iltana kuin kaksi kertaa vessassa. Pissiongelmiinkin kortisoni lienee ilmeisesti auttanut, näinkö pian?! Totta vai kuvitelmaa?
Pelästynyt

Veden nieleminen => vesi menee  väärään kurkkuun vieläkin, siis nielemisongelmissa löytyy

Verensokeri ilman paastoa oli 6,4
Verenpaine 104/146, (omron mittarit tekee kipeää!, Vanha stetoskooppi-systeemi antoi ihan erilaisia-alempia verenpainearvoja)


Siirry sivun alkuun
 
 
IP on kirjattu
 
great_has_been
God Member
*****
Poissa


Ahkeruus kovan onnenkin
voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli: female
Re: Hyvin onnistuva kortisonipulssi
Vastaus #6 - 05.03.2002 - 09:06:19
 
Sivuvaikutuksien lieventamis/estomenetelmistani
1) Huolehdin riittavasta unesta.  Kuten kaikki tiedamme, vaikkei nyt kortisonipsykoosiin mentaisikaan, niin uni hairiintyy.  Toisaalta monet metaboliset ja endokrinologiset toiminnot "korjaavat itseaan" unen aikana.   Itse olen paatynyt seuraavanlaiseen unenhuolto-ohjelmaan.   Sairaalasta siis saan ne Imovanet, jotka auttaa nukahtamaan (minulla ei ole nukahtamisvaikeuksia normaalisti, jos unen kanssa on ongelmaa, niin se on enemmankin heraamista liian aikaisin).   Puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa otan 1/2 tablettia 1 mg Temestaa  ja sitten sankyyn mennessa Imovanen ja seka toisen puolikkaan Temestaa.   Minulle Temesta tahan tarkoitukseen sopii kaikkein parhaiten.  Joskus sairaalassa ne ovat halunneet antaa Diapamia ja pari kertaa olen kokeillutkin, tokkuraiseksi tulen, mutta uni pysyy "koiranunena" ja heraan vasyksissa.   (Temesta on siina mielessa ongelmallinen laake, etta sita ei mielellaan laakarit kirjoita, koska se on suosittu katukaupassa sekakayttajien keskuudessa, ja siihen voi jaada "koukkuun".)  Minun on ollut helppo luopua Temestasta runsaassa viikossa,  enka ole koskaan ajatellutkaan sita muuhun kuin "erityistapauskayttoon".

Viisaat sisatautilaakarit (niita on seka hoitaja-laakareita etta ystava-laakareita) poikkeuksetta aina kysyvat, "nukutko tarpeeksi", painottavat "muista nyt levata hyvin".  Neurologit taas sanovat "ei saa jaada makailemaan".   Molemmat ovat tietysti oikeassa, mutta olen vakuuttunut siita, etta kortisonisirkuksessa suurin taitolaji on levon ja tekemisen vuorottelu.   Samoin stressin valttaminen: hermostuminen ja stressi sotkee muutenkin kortisonilla hairittya hormonitasapainoa.   Stressia voi ainakin siirtaa "juuri nyt en jaksa tata asiaa ajatella, ajattelen sitten viikon kuluttua, kun olen toipunut kortisoneista".
Kortisonipulssin aikaan en tietystikaan kokonaan makaile, voimien mukaan ulkoilen, rauhallista kavelya, sisatiloissa venyttelen.   (Kohonnut verensokeri jaykistaa helposti lihaksia, siksi kortisonipulssin aikaan fysioterapeuttini kanssa tehdaan kevyita verenkiertoa lisaavia liikkeita, ja venytellaan, hierojani hieroo kevyesti, ettei kankeus jaa pysyvaksi).

Luulin, etta kortisoni turvottaa, kunnes ihan muusta syysta jouduin tarkkailemaan painoa (nestetasapainohairioiden arvioimiseksi).   Kortisonipulssin aikana, ja muutama paiva sen jalkeenkin, posket ovat punaiset ja pyoreat (toisin kuin tablettikortisonissa, palautuu nopeasti ennalleen).   Mutta yllatys, yllatys, muualla kehossa turvotusta ei olekaan, eli paino ei nouse kiloakaan.  Vaakatempusta on hyotya jos on kovasti turvotusta, on paljon selkeampaa sanoa laakarille "kahdessa paivassa paino on noussut 4 kiloa", kuin etta "taidan olla turvoksissa."

Verenpaineeni kayttaytyvat myos omituisella tavalla.   Nykyisellaan ne ovat lievasti koholla "normaalioloissa"   145/85 tms, kortisonipulssi pudottaa ne (alimmillaan kai 85/45) mutta esim. nyt viikko pulssin jalkeen 110/70.   Mita syyta on sitten verenpainettaan tarkkailla.   No ei muuta kuin etta mataliin verenpaineisiin tottumaton voi helpommin kaatuilla ja pyortya, ja ihan turhaa hommata tikkeja silmakulmaan, jos sen voi ennalta ehkaista.   En siis enaa mittaile verenpainetta joka valissa, koska olen opetellut tunnistamaan voinnistani verenpaineet (voin mitatakin, mutta yleensa nyt jo tiedan olostani, mitka on paineet).   Aamulla en siis nouse suinpain sangysta ja lahde pimeassa vessaan, vaan istuskelen sangyn laidalla ja vahan venyttelen ennen liikkeellelahtoa.  Jos viela huimaa, istahdan takaisin sangyn laidalle, ja odottelen.  Matalaan verenpaineeseen ei tietaakseni pyorry salamannopeasti yllattaen, vaan voi kuunnella kroppaansa, ja toimia sen mukaisesti.

Verenpaineeni putoaa siis pulssin jalkeen, pulssin aikaan ne nousevat.   En kayta mitaan laakkeita, mutta (myos sisatautilaakareiden mukaan) niita voi saadella jonkin verran tahdonalaisesti.   Jos ne ovat korkealla, menen makailemaan, hengittelen rauhallisesti (rukoilu tai meditaatio, rauhallisen musiikin kuuntelu) tms. tasoittaa seka pulssia etta verenpainetta.   Liian matalaan verenpaineeseen sitten pienta liikuntaa, ja aamukahvihan sita pikkuisen nostaa myos.

Jatkossa seuraa vaativammat osiot;
vuoristorataa heittavat mielialat ja veren sokerit ja niiden saately
pahoinvointi ja vatsavaivat

Ja joka kerta yritan muistutella, etta nama ovat vain minun ja hoitavien laakareiden yhteistyon tuloksia, Sinun elimistosi ja tautisi ovat erilaisia.   Mutta koska olen oppinut, etta pitaa itsekin ajatella ja yrittaa, niin kirjoitan naita sen vuoksi, etta jotkut kortisonipulssin aikaiset tuntemuksesi voivat olla samansuuntaisia, ja jo se, etta jollain muullakin on naita "outoja kokemuksia", saatttaisi hiukkasen lohduttaa.
Siirry sivun alkuun
 

RR MS dg 03/99, atyyppinen MS 11/07&&Kokeiltu lääkitys: Rebif 99-02, Imurel 07, ivig 07 tarvittaessa&&Työkyvyttömyyseläkkeellä  99-&&Ei apuvälineitä, kävelymatka 50-500 metriä
 
IP on kirjattu
 
Kide+
Senior Member
****
Poissa


MS-dg vuonna 2001
Viestejä: 492

Sukupuoli: female
Re: Hyvin onnistuva kortisonipulssi
Vastaus #7 - 05.03.2002 - 10:55:32
 
Kiitos GHB erittäin valaisevista teksteistäsi. Itsellä paino nousi 3 kg/3 pulssipäivää. 4 päivässä ei vielä ole vaaka inahtanutkaan alaspäin. Juoksen vessassa ja janottaa älyttömästi. Uskaltaako tässä juoda, laimenenko...

Odotan mielenkiinnollat tuota tarinaa mielialasta ja kortisonista. Olen ollut kortisonin jälkeen erittäin down. Pulssipäivinä jopa runosuoni sykähteli, mutta nyt...
Siirry sivun alkuun
« Viimeksi muokattu: 06.04.2002 - 15:57:17 Kirjoittaja Kide+ »  
 
IP on kirjattu
 
great_has_been
God Member
*****
Poissa


Ahkeruus kovan onnenkin
voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli: female
Re: Hyvin onnistuva kortisonipulssi
Vastaus #8 - 05.03.2002 - 11:56:22
 
Nestetasapainon hallitseminen onkin monimutkainen juttu.  Jos yhtaan lohduttaa, niin ei kortisonipulssin jalkeisista kummallisuuksista oikein laakaritkaan ymmarra.   Minulla ei siis ole ollut turvotusta, mutta olen kylla onnistunut "kuivahtamaan", eli vesi ei ole pysynyt kehossa vaan on tullut pissana ulos (4 kg kahdessa paivassa).   Ilmeisesti sokeriheilahteluista johtuva janontunne saa helposti juomaan liikaa nestetta.   Neurologi neuvoi juomaan Vichya, etta saisi natriumia.   Mina idiootti en tiennyt etta Pekka Puska tai joku muu terveysterroristi oli poistanut Vichy Novellesta suolat, ja niinpa sattui onnettomuus.   Olen omissa kokemuksisani tullut siiihen tulokseen, etta silloin kun janottaa ihan tolkuttomasti, mikaan nestemaara ei sita janoa vie, eli yritan pitaa nesteen nauttimisen (ja alkoholihan on sitten ihan poissuljettu) suunnilleen normaalimaarissa.  Eli juon natriumpitoista Vichya, ja sitten samoin kuin Magdalena vihreaa teeta.   Vihrealla teella on minuun sellainen vaikutus, etta se vie tehokkaasti janotusta ja tulee ulos "luonnollista tieta".   Taman olen todennut tropiikissa yli 30 asteen lampotiloissa, jolloin vihrea tee (kuumanakin) kummasti viilentaa, eika jaa turvotukseksi, joka minuakin paivantasaajalla kiusaa.  

Vatsavaivat lienevat tavallisia, ei kai ne muuten sairaalasta sita kolmea Losec-tablettia kotiin antaisi.   Olen onnistunut eraan kortisonipulssin jalkeen hankkimaan gastriitinkin.   Koska kortisonipulssin jalkeen pikkuvaivat ei niin vaan itsestaan paranekaan, olin tyhma kun en mennyt laakariin, vaikka tiesinkin, etta nyt taitaa olla tallainen vaiva.   Sen jalkeen olen vatsan kanssa ollut ongelmia muutenkin.   Sikali on onnekasta, etta nykyaan on niin hyvia laakkeita, etta yleensa on hyvin hoidettavissa.   Olen vain ottanut nyt sellaisen kaytannon, etta HETI KUN TIEDAN, ETTA KORTISONIPULSSI ON TULOSSA, ALOITAN LAAKITYKSEN.  (Lanzo, Losec, Nexium on nyt kaytossa) ja jatkan sita ainakin viikon pulssin jalkeen.  Jos on vatsavaivaa kortisonin kanssa ollut, niin luulen, etta laakari suhtautuu myotamielisesti tamanlaatuisiin jarjestelyihin. (Minulla on erinomaisen hyva gastroenterologi, jonka kanssa olen taman asian etukateen organisoinut, ettei tarvitse siella neurolla naista alkaa meuhkaamaan).   Minulla on siis kotiapteekissa laake valmiina.

Toinen kortisonipulssien aikana koettu riesa on ummetus.   Silla voi olla osavaikutusta turvotukseenkin, eli neste imeytyy suolesta jonnekin muualle.   Aloitan tamankin vaivan ennaltaehkaisyn seuraavasti.   (Normaalielamassa tulen toimeen suoleni kanssa ihan hyvin, kunhan otan yhden mittalusikallisen Laxamucil-rakeita illalla).  Lisaan Laxamucil-annostuksen myos aamuun.   Ummetus on kirjaimellisesti p****a juttu.   Onneksi olen onnistunut nailla konsteilla.   Varsinaisia ulostuslaakkeita kortisonin aikana tietaakseni pitaisi varoa, koska niilla voi muutenkin olla arvaamattomia vaikutuksia nestetasapainoon.   Laxamucil-ohjelman taas antoi minulle kirurgi, joka on perapaastani korjannut ummetuksen tekemia tuhoja.

Saa nahda, paasenko koskaan ohjeistoni loppupaahan, kun tassa tulee niin paljon kiinnostavia kysymyksia pitkin matkaa.  Kiitos myos luottamuksesta, vastailen mielellaan privaviestehin, jos tiedan.   Ymmartaakseni olen kuitenkin niin viisas, etta en vastaa, jos en tieda.   En koskaan sano, etta tee niin tai nain, mutta voin neuvoa, mita kannattaa laakarilta kysya, ja mita on hyva osata mainita kysyessa.
Siirry sivun alkuun
 

RR MS dg 03/99, atyyppinen MS 11/07&&Kokeiltu lääkitys: Rebif 99-02, Imurel 07, ivig 07 tarvittaessa&&Työkyvyttömyyseläkkeellä  99-&&Ei apuvälineitä, kävelymatka 50-500 metriä
 
IP on kirjattu
 
great_has_been
God Member
*****
Poissa


Ahkeruus kovan onnenkin
voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli: female
SOKERITUNTEMUKSET JA KORTISONIPULSSI
Vastaus #9 - 05.03.2002 - 15:12:17
 
"Huonosti onnistuneille" kortisonipulsseille on 2-3 kertaa ollut taustalla heittelehtivat verensokerit.  Painotan nyt sita, etten ole lainkaan diabetekseen paneutunut.   Kotioppikirjana minulla on noin 200-sivuinen "Diabetes" (muistaakseni yhtena tekijana on Pentti Mustajoki), mutta luotettava internet-lahde tai joku terveyskeskuksesta saatava valistusvihkonen ajanevat saman asian.  Minulla kortisonipulssia seuraavat huonovointisuudet ja ongelmat ovat olleet ns. "sokerituntemuksia", joita kirjoissa kuvataan sitten tarkemmin.   Esim. sokerin ollessa koholla on hilliton janon tunne, kasvot punottavat, hengitys kay huohottavaksi, paata sarkee, pahoinvointia etc.   Sokerin ollessa liian alhaalla huimaa, pyorryttaa, olo on tokkurainen, desorientoitunut.  Kummassakin on aaritapauksessa riskina tajunnan menetys.   Hommasin sokerimittarin jo 2-3 vuotta sitten, mutta lopetin kortisonipulssin jalkeen mittaukset heti kun, sokerit olivat laskeneet "normaalitasolle".   Taman vuoksi on hyva tietaa, mita ne sokerit tavallisesti on.  
Viime syksyna kun tuli laajamittaista problematiikkaa havaitsin kylla, etta nyt sokerit on liian alhaalla.
Ymmartaakseni kortisonipulssi nostaa sokereita, ja niita voi hyvinkin pitaa kurissa noudattamalla ihan tavallista diabetes-dieettia, silla erotuksella ettei sokeria ei yhtaan (ja alkoholia viela vahemman).    Eras hyvin, hyvin, hyvin viisas endokrinologi ja sisatautilaakari, joka minua viime syksyna hoiteli sanoi silloin, etta saattaa olla, etta kortisoni voi aiheuttaa lisamunuaisen kuorikerrokseen jonkinlaisen lamaannustilan.  (Hyvin, hyvin, hyvin viisailla on rohkeutta kertoa, etteivat tieda, vahemman viisaat voivat langeta kiusaukseen sanoa, "luulotautia").
Toisaalta sokerien laskeminen voi olla seurausta elimiston omasta "korjausreaktiosta", eli kun sokerit ovat liian korkealla, sitten hormonijarjestelma ryhtyy lisaamaan jotain tuotantoa, ja sokerit menee liian alas, kun ei enaa olekaan sitten kortisonia nostamassa sokeritasoa.   Ja kokemukseni mukaan on helpompaa pitaa sokerit jossain loogisessa jarjestyksessa, jos ne nousee, kun noudattaa dieettia.
Mutta mutta.... toisena kortisonittomana aamuna veren sokerit ovatkin sitten alle kolmen, ja pitaa lusikoida hunajaa ja kokeilla kaiken maailman konsteja, etta saisi ne nousemaan jonnekin viiden pintaan  (jolloin on siis jo ihan hyva olo). Kun ei ole parempaakaan tietoa, olen tassa vaiheessa noudattanut diabeetikon ruoka-aikoja (tietaakseni ei saisi KOKO AJAN olla syomassa, vaikka matala verensokeri saakin aikaan hurjan nalantunteen).
Sitten tapahtuu sellainenkin kummallisuus, etta illallisen tunti illallisen jalkeen sokeri voi olla vaikkapa 4.2, ja 12 tunnin kuluttua paastosokeri 6.  Tassa ei siis ole mitaan "diabetes-logiikkaa".   Naista kotitilastoista on sitten hyotya, jos joutuu vaikka paivystyksen kautta sairaalaan.   Jos sokerit voi olla mita tahansa 2.8-17.5 valilla, ja sinulta otetaan verikoe, sokeri saattaa olla vaikka 5 tai 6, ja sitten sanotaan, "eihan naissa sokereissa mitaan ole".
Mita sitten laakarit sanovat?   "Oma" neurologini sanoo, etta insuliinia pistellaan vasta sokerien ollessa 14-15.   Kerran osastolla "vieraassa" hoidossa alkoivat pistamaan lyhytvaikutteista insuliinia jo 10 tienoissa.   Ja pieleen meni se kortisonipulssi.   "Oma" neurologi sanoo, etta korjaantuu paremmin itsestaan, jos ei aleta heti insuliinilla hairitsemaan.  Olen taipuvainen olemaan samaa mielta.  (Meilla on lievia painotuseroja, mutta enimmakseen olemme hyvin yksimielisia).

Tassa itsestaan korjaamisessa on mielestani tarkea juttu tuo uni (ks. aiempi kirjoitukseni), ts. unen aikana tapahtuu kaikkinaista hiljaista korjaantumista.

Jos ei ole pulssin aikana/jalkeen mitaan vasymysta tai huonovointisuutta, niin ei sitten kannata sokerijuttuja pohtia.  Eika niita tosiaankaan tarvitse mittailla, jos on huono olo, voi vahan lukea hypo- tai hyperglykemiaa, ja katsoa sopisiko mikaan tuntemuksista jompaan kumpaan.  (Minulla sokeri on korkeimmillaan kello 19-23).

Nama kortisonipulssista syntyvat sokeriarvot eivat ole yhtaan mitaan "paatuneelle" diabeetikolle,  jonka sokerituntemukset yleensa haviavat, kun elimisto tottuu vaihteluihin.   "Diletanttidiabeetikolla"  subjektiivinen olo voi olla ihan kamala jo yli 8 mentaessa tai alle 4.5:n.  Olen sitten nailla itseopiskelluilla diabetes-ohjeilla parjannyt hyvin.

Siirry sivun alkuun
« Viimeksi muokattu: 12.11.2002 - 14:44:00 Kirjoittaja great_has_been »  

RR MS dg 03/99, atyyppinen MS 11/07&&Kokeiltu lääkitys: Rebif 99-02, Imurel 07, ivig 07 tarvittaessa&&Työkyvyttömyyseläkkeellä  99-&&Ei apuvälineitä, kävelymatka 50-500 metriä
 
IP on kirjattu
 
mml
Senior Member
****
Poissa


Eteenpäin sanoi mummo
lumihangessa!
Viestejä: 460
HKI
Sukupuoli: female
Re: Hyvin onnistuva kortisonipulssi
Vastaus #10 - 05.03.2002 - 22:49:12
 
Toisen kortisoni tippapäivän jälkeen olo on jo parempi!
-kuvottava olo lähes poissa
-päänsärky siedettävässä mitassa
-verensokeri heitteli aamun 17,8- 7,8 - 6,8 tipan lopuksi
-lämpöä oli hitusen 36,9 c
-saas nähdä tuleeko uni ensi yönä?

-jalat ei ole enää ihan "raahattavaa mallia"
-kyl tää tästä! Virnistys
Siirry sivun alkuun
 
 
IP on kirjattu
 
great_has_been
God Member
*****
Poissa


Ahkeruus kovan onnenkin
voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli: female
Koritsonipulssi ja mielialavaihtelut
Vastaus #11 - 06.03.2002 - 13:17:45
 
Pulssin aikana (eli siis tiputuspaivina) olo epatavallisen virkea, lepo on vaikeaa, keskittyminen olematonta ja huonotkit vitsit saattavat naurattaa vaikka kuinka pitkaan.  (Jos joskus innostun, kirjoitan tuonne hassut tapahtumat-osastoon, mita kaikkea voi tottumattomalle sattua kortisonihumalassa).
Itse olen pyrkinyt rauhoittamaan itseani, ne dekkarit tai muuten kepeat kirjat helpottavat oloa.

Kerran korvaklinikalla kirjaimellisesti poskelleen menneen poskionteloleikkauksen jalkeen tuotiin tyynylle niskan alle sellainen kylmapakkaus (niita saa apteekista, sailytetaan pakastimessa) ja huomasin, etta ajatuskin siina selkiytyy ja viilentyy.  (Nyt ymmarran mista tulee sanonta, etta joku kay kuumana).   Se on hyva kesahelteella nukkumaan mennessa, mutta kortisonihuumaa silla on hyva viilentaa, varsinkin  jos sokerit on korkealla, ja kuumottaa senkin vuoksi.

Itselleni olen todennut sopivimmaksi olla omissa oloissani, ja etenkin olen paattanyt olla soittelematta kenellekaan.

Lievaa hyperaktivitieettia riittaa sitten myos pulssia seuraaville paiville.   Tama kannattaa hyodyntaa.   Mutta ei saa rasittaa itseaan.   Jokin lusikka- tai sukkalaatikon jarjestaminen on oikein sopivaa askarta.  Pulssin jalkeen minulla on taipumista artyisyyteen ja pahantuulisuuteen.  On siis valteltava sellaisia asioita, joista tietaa hermostuvansa.  Myoskin puolisoni on jo oppinut nakemaan, "ai, taidat olla pahalla tuulella".  Silloin vastaan, etta "sorry, varmaan olenkin toivottavasti menee pian ohi".   Talla menetelmalla ei riitojakaan synny.   Nyt on siis tasan viikko viime tipasta, ja mielialat vahitellen asettuvat.   Keskittyminen ja paatoksenteko on edelleen huononpuoleista.  (Uusille jasenille: olen muissa yhteyksissa kertonut karsivani vakavista kognitiivisista hairioista, eli olen jo valmiiksi dementoitunut).

Minulla on sellainen nakemys, etta kortisoni jollain tavoin heikentaa mielentilojen ja impulssien hallintaa.   Jos jo valmiiksi tietaa, minkalaisiin typeryyksiin on taipuvainen, niin voi yrittaa valttaa sellaisia tilanteita ennakolta.

Olga tai joku muu farmakologisesti viisas voi varmaankin surfata asiatietoa kortisonin sivuvaikutuksista.  (Toisaalta minun on annettu ymmartaa, etta pulssin ja pitkakestoisen tablettikuurin sivuvaikutukset ovat aika erilaisia).

Pahenemisvaihe sinansa vaikuttaa mielialaan, tietty suru ja kiukku, "voi ei, joko taas" on mielestani ns. adekvaatti affekti, jota pitaakin tuntea.   Sellaisessa mielentilassa ei ole helppoa pysya tyynena ja vakaana.

Sitten noin viikon pulssin jalkeen iskee tietty alavireisyys,  joka tulee tietysti paljon syvempana, jos kortisonipulssi menee pieleen,  tulee komplikaatioita ja havaitsee, etta oireet, joihin pulssi otettiin, jaavat ennalleen, tai pahimmassa tapauksessa tulevat takaisin entista rajumpina.   Silloin uhkaa kliininen masennustila, joka minun mielestani vaatii valitonta laakarinhoitoa, antidepressanttilaakitysta ja supportiivista terapiaa. (kts toisaalla).   Mutta aika pitkalle naita voi itsekin mielessaan pohdiskella ja miettia, mista on kysymys.

Oma kotikutoinen teoriani on, etta tassa pulssin jalkeisessa alakulossa on joitain neuroendokrinologisia taustoja.   Ts. samoin kuin sokereiden noustua liikaa, elimisto tekee "korjausreaktion" ja ne tahtovat menna liian alas.  En ole kylla mistaan lukenut, mutta en olisi kovin ihmettynyt, jos joskus huomattaisiin, etta kun kortisonipulssi aiheuttaa (toisaalta myos ms-pahenemisvaiheen pysahtymisen) aivojen valittajaaineissa kaikenlaista kaaostilaa, euforiaa ja ylivirkeytta, niin ihminen (joka on monimutkainen vekotin), ryhtyy sitten korjaamaan valittaja-ainetuotantoa toiseen suuntaan, josta seuraa alakuloisuutta/masennusta.  Olisiko mielipiteita tahan?

Yksi kortisonipulssiin liittyva kysymys minullakin on.  Muistan jossain yhteydessa (mutta en jaksa muistaa missa ja kuka, eli taas dementiaa) varoitettu auringonotosta tai auringossa olosta kortisonin yhteydessa.   Pitaako paikkansa? Jos niin, kuinka pitka varoaika?
Siirry sivun alkuun
 

RR MS dg 03/99, atyyppinen MS 11/07&&Kokeiltu lääkitys: Rebif 99-02, Imurel 07, ivig 07 tarvittaessa&&Työkyvyttömyyseläkkeellä  99-&&Ei apuvälineitä, kävelymatka 50-500 metriä
 
IP on kirjattu
 
olga63
Junior Member
**
Poissa



Viestejä: 95
Helsinki
Sukupuoli: female
Kortisonipulssi optikusneuriitin hoidossa
Vastaus #12 - 08.03.2002 - 10:25:52
 
Tässä Duodecim –lehden juttu kortisonista MS:n ja näköhermontulehduksen hoidossa

Olen leikellyt osan pois, joten tässä lyhennetty versio. Artikkelissa on otsikko aiheesta: Jättiannoksisten steroidihoitojen sivuvaikutukset

Kortikosteroidit multippeliskleroosin ja optikusneuriitin hoidossa
Duodecim 2000;116(15):1547-54, Irina Elovaara ja Tuula Pirttilä

Multippeliskleroosin eli MS-taudin pahenemisvaiheita on jo 1960-luvulta lähtien hoidettu kortikosteroideilla. Steroidihoitojen vaikutuksesta taudin pitkäaikaisennusteeseen ei ole tietoa. Idiopaattisen optikusneuriitin hoitoon suositetaan suonensisäistä metyyliprednisolonia, jos näköhermontulehdus on molemminpuolinen tai vaikea. Jos optikusneuriitti on vain toispuolinen, on hoitoa syytä harkita aivojen magneettikuvauksen osoittaessa valkean aineen muutoksia, sillä ne voivat ennakoida MS-taudin kliinistä puhkeamista. Oraalista vakioannoksista kortikosteroidilääkitystä ei tule käyttää monosymptomaattisen optikusneuriitin hoidossa. Esitämme kirjoituksessa nykykäsityksiin ja tutkimusnäyttöön perustuvan oman ehdotuksemme steroidien käytöstä MS-taudissa ja optikusneuriitissa.
------
Kortikosteroidit pahenemisvaiheiden hoidossa – kliiniset vaikutukset

Metyyliprednisoloni. 1980-luvulla MS- taudin akuutteja pahenemisvaiheita alettiin hoitaa lyhytkestoisilla suuriannoksisilla suonensisäisillä metyyliprednisolonikuureilla (jättiannosmetyyliprednisoloni, pulssikortisoni), joista on julkaistu kaksi lumekontrolloitua tutkimusta (Durelli ym. 1986, Milligan ym. 1987). Ensimmäisen tutkimuksen toteutus oli monimutkainen; hoidetut 13 potilasta saivat suoneen metyyliprednisolonia (kokonaisannos 105.5 mg/kg) ja kymmenen verrokkia keittosuolaa 15 päivän ajan. Tämän jälkeen steroidiryhmälle aloitettiin oraalinen prednisolonihoito, kun taas lumelääkeryhmä sai ensin suoneen metyyliprednisolonia 15 päivän ajan ja sitten prednisolonia suun kautta pienenevin annoksin neljä kuukautta (Durelli ym. 1986). Metyyliprednisoloniryhmän oireisto oli korjautunut nopeammin ensimmäisten kahden viikon kuluttua, mutta koska molemmat ryhmät saivat tämän jälkeen prednisolonia, ei lääkkeen pitkäaikaistehoa voida luotettavasti arvioida. Toisessa tutkimuksessa 13 potilasta satunnaistettiin saamaan 0.5 g/vrk metyyliprednisolonia ja yhdeksän potilasta keittosuolaa viiden päivän ajan (Milligan ym. 1987). Hoitoryhmässä toipuminen alkoi nopeammin, ja ryhmien välillä havaittiin merkitsevä ero vielä neljän viikon kuluttua, mutta ei myöhemmin.
Tutkimusten perusteella jättiannoksinen metyyliprednisolonilääkitys on tehokas MS-taudin pahenemisvaiheiden hoidossa. Oireiston korjautuminen alkaa nopeasti, usein jo kolmannen annoksen jälkeen, ja voi jatkua vielä neljä viikkoa. Lääkitys lyhentää sairaalahoidon kestoa, ja se voidaan toteuttaa polikliinisesti. Etenevässä MS-taudissa ei jättiannoshoito ole osoittautunut yhtä tehokkaaksi, mutta se voi lievittää spastisuutta (Compston 1998b).

Onko kortikosteroidin annoksella tai antotavalla merkitystä?

Oraalista deksametasonia on verrattu pieni- ja suuriannoksiseen metyyliprednisolonihoitoon (La Mantia ym. 1994). Vertailu osoitti pahenemisvaiheiden uusivan herkemmin pieniannoksisen kortisonikuurin jälkeen. Thompsonin ym. (1989) kontrolloidussa tutkimuksessa verrattiin metyyliprednisolonin ja ACTH:n tehoa. Oireiden korjautumisessa ei ollut merkitseviä eroja metyyliprednisolonin (1 g/vrk kolmena perättäisenä päivänä) ja 14 vuorokauden kuluessa pienenevinä annoksina annetun ACTH:n välillä. Suonensisäisestä metyyliprednisolonihoidosta tehdyssä tuoreessa vertailevassa tutkimuksessa lääkettä annettiin toisessa ryhmässä 0.5 g/vrk ja toisessa 2 g/vrk viiden vuorokauden ajan (Oliveri ym. 1998 ). Kummassakin ryhmässä toipuminen alkoi viikon kuluessa eikä ryhmien välillä havaittu eroja kliinisessä tilassa kahden kuukauden seurannan aikana. Sen sijaan suurempaa annosta saaneiden potilaiden aivojen magneettikuvauksessa todettiin vähemmän valkean aineen muutoksia vielä kaksi kuukautta hoidon jälkeen. Tulos osoittaa lisäksi, että poikkeuksellisen suuriakin annoksia metyyliprednisolonia (2 g/vrk) voidaan antaa suhteellisen turvallisesti.
Uusimmat tutkimukset viittaavat siihen, että suuriannoksinen kortikosteroidihoito voidaan antaa myös suun kautta (Alam ym. 1993, Barnes ym. 1997 ). Alam ym. (1993 ) eivät todenneet merkitsevää eroa toipumisessa 28 vuorokauden kuluttua, kun toinen ryhmä sai metyyliprednisolonia 500 mg/vrk suun kautta viiden vuorokauden ajan ja toinen ryhmä vastaavan annoksen suoneen. Sellebjergin ym. (1998 ) tuoreessa satunnaistetussa tutkimuksessa verrattiin suun kautta annettua suuriannoksista metyyliprednisolonihoitoa (kokonaisannos 3 676 mg) lumelääkkeeseen ja todettiin merkitsevä ero toipumisessa vielä kahdeksan viikon kuluttua.

jatkuu...
Siirry sivun alkuun
« Viimeksi muokattu: 12.11.2002 - 12:22:24 Kirjoittaja mod1 »  
 
IP on kirjattu
 
olga63
Junior Member
**
Poissa



Viestejä: 95
Helsinki
Sukupuoli: female
Re: Kortisoni ja MS Duodecim –lehden juttu
Vastaus #13 - 08.03.2002 - 10:29:43
 
...jatkuu osa 2

Jättiannoksinen metyyliprednisolonilääkitys ei-akuutin kroonis-progressiivisen MS-taudin hoidossa

Goodkinin ym. (1998 ) alustavissa tutkimuksissa (vaihe II) todettiin, että suuriannoksinen metyyliprednisolonikuuri (500 mg/vrk suoneen 3 vrk:n ajan ja sen jälkeen suun kautta vähentäen annosta 64 mg:sta 8 mg:aan 11 vrk:n kuluessa) annettuna joka toinen kuukausi kahden vuoden ajan saattaa hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä MS-taudissa. Toisessa tutkimuksessa annettiin metyyliprednisolonia laskimoon 1 g/vrk viiden päivän ajan, jonka jälkeen potilaat saivat suun kautta steroidia neljä vuorokautta (Cazzato ym. 1995). Steroidihoidon vaikutus toimintakykyyn oli merkitsevä EDSS-asteikolla mitattuna vielä kolmen kuukauden kuluttua hoidosta. Pidempiaikaista seurantaa tutkimukseen ei liittynyt.
Tutkimusten perusteella voidaan todeta seuraavaa: Suuriannoksinen steroidihoito nopeuttaa oireiden korjautumista. Jättiannoksinen metyyliprednisolonilääkitys on yhtä tehokas kuin ACTH mutta helpompi toteuttaa ja edellyttää lyhyempää sairaalahoitojaksoa; molempien hoitojen siedettävyys on yhtä hyvä. Annos on ratkaisevampi kuin antotapa; lääkitys voidaan antaa laskimoon tai suun kautta, mutta pieniannoksisia steroidikuureja ei tulisi käyttää. Relapsin steroidihoidon vaikutuksesta taudin pitkäaikaisennusteeseen ei ole riittävästi tietoa. Jättiannoksisen metyyliprednisolonihoidon vaikutusten selvittäminen ei-akuutin kroonisesti etenevän MS-taudin hoidossa edellyttää lisätutkimuksia.

Kortikosteroidit MS-pahenemisvaiheiden hoidossa – aivojen magneettikuvauksessa havaittavat muutokset

Metyyliprednisolonihoito vähentää gadoliniumilla tehostuvien T1-painotteisten leesioiden määrää, ja tehostumien heikkeneminen korreloi kliinisten oireiden korjautumiseen sekä myeliinin hajoamistuotteiden vähenemiseen likvorissa (Barkhof ym. 1992). Tutkimuksessa, jossa potilaat saivat kortisonihoidon (1 000 mg/vrk, 10 päivää), osoitti heti hoidon jälkeen tehostuvien muutosten vähentyneen 80 %:lla, mikä sopi veri-aivoesteen korjautumiseen ja tulehduksen heikkenemiseen. Nämä suotuisat vaikutukset kestivät keskimäärin kymmenen viikkoa. Potilaita seurattiin magneettikuvauksilla kuukauden välein yhteensä 50 viikon ajan (Barkhof ym. 1994). Toisessa tutkimuksessa, jossa annettiin metyyliprednisolonia 1 000 mg/vrk kolmena perättäisenä päivänä, tehostuminen väheni tai hävisi miltei kaikissa leesioissa heti hoidon loputtua, mutta jo viikon kuluttua 75 % leesioista tehostui uudelleen, vaikka kliiniset oireet eivät pahentuneetkaan (Miller ym. 1992). T2-painotteisiin muutoksiin kortisonilla ei ollut vaikutusta, mikä viittaa niiden taustalla olevien degeneratiivisten muutosten kuten demyelinaation, glioosin ja aksonikadon pysyvyyteen.
Suonensisäiset metyyliprednisolonihoidot vähentävät tehostuvien MS-leesioden määrää ja tehostumisen astetta. Teho korreloi lääkkeen annokseen ja hoidon kestoon siten, että suurilla annoksilla ja pidemmillä hoitoajoilla saadaan paremmat tulokset. Magneettikuvissa havaittavat kortikosteroidien suotuisat vaikutukset ovat kuitenkin suhteellisen lyhytkestoisia ja selittyvät pääosin veri-aivoesteen permeabiliteetin korjautumisella.


jatkuu..
Siirry sivun alkuun
 
 
IP on kirjattu
 
olga63
Junior Member
**
Poissa



Viestejä: 95
Helsinki
Sukupuoli: female
Re: Kortisoni ja MS Duodecim –lehden juttu
Vastaus #14 - 08.03.2002 - 10:32:05
 
... jatkuu osa 3

Tuleeko optikusneuriittia hoitaa jättiannoksisella steroidilääkityksellä?
Äkillinen silmähermotulehdus on noin 20 %:ssa tapauksista MS-taudin ensioire. Vaikka potilaalla ei optikusneuriitin ohella esiintyisi mitään muita MS-tautiin sopivia oireita, voidaan magneettikuvauksessa todeta muutoksia aivojen valkeassa aineessa 50–70 %:ssa tapauksista, ja likvorin oligoklonaalisia vyöhykkeitä esiintyy 60–70 % (Söderström 1995). Riski sairastua MS-tautiin kaksi vuotta optikusneuriitin jälkeen on arvioitu 20 %:ksi ja 10–15 vuoden kuluttua 40–80 %:ksi (Sandberg-Wollheim ym. 1990, Söderström 1995). MS-taudin vaaraa arvioitaessa ovat aivojen magneettikuvaus ja likvorin tutkiminen osoittautuneet tärkeimmiksi menetelmiksi (Optic Neuritis Study Group 1997).
Kortikosteroidien tehoa äkilliseen optikusneuriittiin tutkittiin suuressa monikeskustutkimuksessa (Optic Neuritis Treatment trial), jossa potilaat satunnaistettiin kolmeen hoitoryhmään. Yksi sai suun kautta prednisolonia (1 mg/kg/vrk 14 päivän ajan), toinen suoneen metyyliprednisolonia (250 mg x 4 kolmen päivän ajan) ja kolmas suun kautta lumelääkettä 14 vrk. Ryhmissä 1 ja 2 hoito lopetettiin antamalla lyhyen aikaa oraalista lääkitystä vähenevin annoksin. Näkö korjautui nopeammin suonensisäisen hoidon saaneilla potilailla, mutta puolen vuoden kuluttua ryhmien välillä ei enää ollut kliinisesti merkitseviä eroja (Beck ym. 1992). Suun kautta kortisonihoidon saaneiden ja lumelääkeryhmän potilaiden välillä ei ollut merkitsevää eroa näön korjautumisessa. Oraalisen kortikosteroidihoidon saaneilla relapsit olivat yleisempiä kuin lumeryhmässä ja suonensisäisesti hoidetuilla – erityisesti, jos aivojen magneettikuvauksessa havaittiin MS-tautiin viittaavia valkean aineen muutoksia. Mielenkiintoinen ja yllättävä tulos oli, että kahden vuoden kuluttua lumeryhmässä ja oraalisen hoidon saaneilla oli diagnosoitu kliinisesti varma MS-tauti useammin kuin suonensisäisen hoidon ryhmässä (16.7, 14.7 ja 7.5 %) (Beck ym. 1993). Seurantatutkimus osoitti lisäksi, että riski sairastua MS-tautiin korreloi vahvasti aivojen magneettikuvauksessa havaittujen leesioiden määrään. Ryhmässä, jossa magneettikuvaus osoitti multippelit muutokset, kehittyi MS 36 %:lle lumelääkepotilaista, 32 %:lle prednisonia saaneista, mutta vain 16 %:lle suonensisäisen metyyliprednisolonihoidon saaneista.

Tutkimusten perusteella on aiemmin otettu kantaa optikusneuriitin hoitolinjoihin (Söderström 1995, Nikoskelainen 1999). Suosituksen mukaan oraalista kortikosteroidilääkitystä vakioannoksin ei tule käyttää idiopaattisen akuutin näköhermotulehduksen hoidossa lisääntyneen relapsiriskin johdosta. Monosymptomaattista optikusneuriittia ei yleensä tule hoitaa suonensisäisellä metyyliprednisolonilla, ellei optikusneuriitti ole vaikea. Suonensisäistä metyyliprednisolonilääkitystä suositetaan käytettäväksi, jos optikusneuriitti on molemminpuolinen tai potilaalla on MS-tauti ja siihen liittyy muita lisääntyviä oireita, vaikka optikusneuriitti olisi lievä. Suonensisäistä pulssihoitoa tulee harkita niille optikusneuriittipotilaille, joilla on aivojen magneettikuvauksessa todettu valkean aineen muutoksia, sillä hoito saattaa siirtää MS-taudin kliinistä puhkeamista.

Aivojen magneettikuvauksesta päätettäessä on syytä huomioida, että tutkimuksen kustannus-hyötysuhde on heikko. Tuoreiden tuloksien mukaan magneettikuvaus on osoittanut muita kuin MS-tautiin viittaavia muutoksia vain 1–2 tapauksessa 200–457 potilaan joukossa (Nikoskelainen 1999). Toisaalta magneettikuvausta harkittaessa on syytä huomioida, että optikusneuriitin taustalla voi olla esimerkiksi vaskuliitti, jolloin tutkimuksen perusteella voidaan tehdä tärkeitä hoitoratkaisuja. Aivojen magneettikuvaus tulisi tehdä ainakin silloin, kun optikusneuriitti ilmenee epätyypillisenä, kestää poikkeuksellisen pitkään tai sen yhteydessä esiintyy muita oireita. Magneettikuvauksella saadaan lisäksi ennustetietoa MS-taudin kehittymisen riskistä, mutta tällöin tarvitaan myös neurologinen kliininen tilannearvio.

jatkuu..
Siirry sivun alkuun
 
 
IP on kirjattu
 
Sivu: 1 2 3 ... 21
Lähetä aihe Tulosta