Maija
|
Olen koko joulunajan kärsinyt huononevasta kunnosta ja keskiviikkona sitten lopulta päätin soittaa Meilahden neurolle. Loistava idea sairaanhoitajalta, että käyn antamassa näytteet Porvoon aluesairaalassa ja tulen sitten iltapäivällä päivystykseen. Kuulemma tiputuksen voi aloittaa myöhemminkin kuin perinteisesti aamulla.
Neuron hoitaja soitti yhden maissa, että alahan tulla. Keräsin muutaman lukemattoman lehden ja ajoin Meikkuun, päivystysjono ilmoittautuessa vei lähes tunnin. Sitten odottelemaan neuron päivystykseen. No, odotteluhan on aika normaalia, eikä mulla ollut hengenhätää. Viiden maissa neurologi tuli ja tutki ja määräsi pulssin aloitettavaksi. Analyysituloksia, jotka Porvoo oli luvannut faksata yhden maissa, ei vain löytynyt. Odottelua polin surkeassa sängyssä.
Seitsemän maissa päätettiin ottaa uudet näytteet, kun niitä Porvoon tuloksia ei löytynyt. Siis kaksi tuntia sen jälkeen, kun oli etsitty ja todettu, ettei löydy. Odottelua surkeassa sängyssä. Klo 21:30 neurologi tuli uudelleen ja totesi tuloksista, että OK, aloitetaan pulssi. Ihmettelin taas kellonaikaa, mutta se ei herättänyt vastakaikua neurologissa. Eli tippa suoneen lopultakin ja puoliyöllä kotiin päin. Ei vaikuttanut kovin kivalta, mutta väsymykseltäni en jaksanut pistää hanttiin.
Sitten tulikin vuoronvaihto. Siihen meni tunnin verran, kun hoitajat kiersivät kaikki odottavat potilaat. Ei siis edelleenkään tippaa valumassa suoneeni. Uusi vuoro ilmoitti klo 23 maissa, ettei pulssia KOSKAAN anneta polilla, vaan aina osastolla. Siis osastolle, mutta ensin piti laittaa paperit (siis ATK) ajan tasalle.
Lopulta klo 00.02 siirrettiin osastolle, jossa puolen tunnin sisään selvisi, ettei sitä pulssia nyt enää yöllä anneta. Aloitetaan aikaisin aamulla. Nukahtamislääke napaan ja nukuin kohtuullisen hyvin aamukahdeksaan.
Aamukierrolla sairaanhoitaja ilmoitti, että pulssia ei aloiteta, ennen kuin lääkäri on antanut siihen luvan, koska virtsassa oli kohonneet leukosyytit. Porvoon tuloksetkin olivat löytyneet (VAU!) ja iltanäytteessä oli korkeammat kuin aamupäivän Porvoossa otetussa. Jossain vaiheessa otettiin taas uusi näyte.
Lääkärikierrolla fiksu osastolääkäri mietti, että periaatteessa pulssin voisi aloittaa yhtä aikaa VTI-antibioottikuurin kanssa, mutta parempi, että hoidetaan VTI pois ja aloitetaan kortisoni vasta maanantaina. Lupasivat antibioottireseptin ja sitten voisin lähteä kotiin. Yhden maissa sairaanhoitaja toi tabletit, eli ei tarvinnutkaan mennä apteekkiin - tosi hyvä juttu.
Sitten odoteltiin vaatteita, ne kun oli viety vaatesäilytykseen sieltä polilta ennen puoltayötä. Vaatteet tulivat puoli kahden maissa ja minä olin kotona ennen kolmea.
Sitten menin tunniksi nukkumaan. Ja kun oikein väsytti, niin menin uudelleen nukkumaan ennen seitsemää. Kissa herätti 01:30 vaatien ruokaa. Menin uudelleen nukkumaan ja kissa herätti uudelleen 9:30 vaatien taas ruokaa. Keplottelin sängyssä vielä tunnin verran ennen ylösnousua. Nyt olen taas niin väsynyt, että aion tämän kirjoitettuani mennä nukkumaan.
Eläinten ystäville: Kyllä, kissa oli yksin kotona, mutta onneksi mulla oli eilen siivoojavuoro ja laitoin hänelle tekstiviestin puolen yön jälkeen, kun HUS-kuvio oli selvinnyt. Koska hän on aamuvirkku, oli kissalla seuraa aamuseitsemästä melkein koko päivän ja sitten minä jo tulinkin itse kotiin. Ehkä minua ei siis voida tuomita eläinrääkkäyksestä, vaikka kissa onkin osoittanut loukkaantumisen merkeja vielä tänäänkin...
Tarinan opetus: 1. HUS Meilahti uskoo tippapulssiin. Tabuista ei ollut missään vaiheessa mitään puhetta. Tosin en itse huomannut sitä kysyäkään. 2. VTI voi olla (lähes) oireeton, jolloin ekakertalainen ei sitä tunnista. Luulin tihentynyttä vessassa käymistä shuubin oireiksi. 3. Päivystävä neurologi olisi antanut pulssin VTI:stä huolimatta, keskellä yötä, eikä tiennyt, että se annetaan osastolla.
Tarinan kysymys: 1. Mitä olisi seurannut, jos olisin saanut pulssin ilman VTI-antibioottikuuria? 2. Miten välttää kyseinen neurologi? Tai jos osuu uudelleen kohdalle, miten estää lääkärin hoitovirhe? Leena59 muuten tuntee päivystävän neurologin, jolta ei ole hänelle(kään) paljon tukea herunut. Ymmärrän ongelmat entistä paremmin, vaikken niitä Leenan kertomina ole epäillytkään.
|