great_has_been
God Member
Poissa
Ahkeruus kovan onnenkin voittaa
Viestejä: 3900
Helsinki, Kittilä
Sukupuoli:
|
Sivuvaikutuksien lieventamis/estomenetelmistani 1) Huolehdin riittavasta unesta. Kuten kaikki tiedamme, vaikkei nyt kortisonipsykoosiin mentaisikaan, niin uni hairiintyy. Toisaalta monet metaboliset ja endokrinologiset toiminnot "korjaavat itseaan" unen aikana. Itse olen paatynyt seuraavanlaiseen unenhuolto-ohjelmaan. Sairaalasta siis saan ne Imovanet, jotka auttaa nukahtamaan (minulla ei ole nukahtamisvaikeuksia normaalisti, jos unen kanssa on ongelmaa, niin se on enemmankin heraamista liian aikaisin). Puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa otan 1/2 tablettia 1 mg Temestaa ja sitten sankyyn mennessa Imovanen ja seka toisen puolikkaan Temestaa. Minulle Temesta tahan tarkoitukseen sopii kaikkein parhaiten. Joskus sairaalassa ne ovat halunneet antaa Diapamia ja pari kertaa olen kokeillutkin, tokkuraiseksi tulen, mutta uni pysyy "koiranunena" ja heraan vasyksissa. (Temesta on siina mielessa ongelmallinen laake, etta sita ei mielellaan laakarit kirjoita, koska se on suosittu katukaupassa sekakayttajien keskuudessa, ja siihen voi jaada "koukkuun".) Minun on ollut helppo luopua Temestasta runsaassa viikossa, enka ole koskaan ajatellutkaan sita muuhun kuin "erityistapauskayttoon".
Viisaat sisatautilaakarit (niita on seka hoitaja-laakareita etta ystava-laakareita) poikkeuksetta aina kysyvat, "nukutko tarpeeksi", painottavat "muista nyt levata hyvin". Neurologit taas sanovat "ei saa jaada makailemaan". Molemmat ovat tietysti oikeassa, mutta olen vakuuttunut siita, etta kortisonisirkuksessa suurin taitolaji on levon ja tekemisen vuorottelu. Samoin stressin valttaminen: hermostuminen ja stressi sotkee muutenkin kortisonilla hairittya hormonitasapainoa. Stressia voi ainakin siirtaa "juuri nyt en jaksa tata asiaa ajatella, ajattelen sitten viikon kuluttua, kun olen toipunut kortisoneista". Kortisonipulssin aikaan en tietystikaan kokonaan makaile, voimien mukaan ulkoilen, rauhallista kavelya, sisatiloissa venyttelen. (Kohonnut verensokeri jaykistaa helposti lihaksia, siksi kortisonipulssin aikaan fysioterapeuttini kanssa tehdaan kevyita verenkiertoa lisaavia liikkeita, ja venytellaan, hierojani hieroo kevyesti, ettei kankeus jaa pysyvaksi).
Luulin, etta kortisoni turvottaa, kunnes ihan muusta syysta jouduin tarkkailemaan painoa (nestetasapainohairioiden arvioimiseksi). Kortisonipulssin aikana, ja muutama paiva sen jalkeenkin, posket ovat punaiset ja pyoreat (toisin kuin tablettikortisonissa, palautuu nopeasti ennalleen). Mutta yllatys, yllatys, muualla kehossa turvotusta ei olekaan, eli paino ei nouse kiloakaan. Vaakatempusta on hyotya jos on kovasti turvotusta, on paljon selkeampaa sanoa laakarille "kahdessa paivassa paino on noussut 4 kiloa", kuin etta "taidan olla turvoksissa."
Verenpaineeni kayttaytyvat myos omituisella tavalla. Nykyisellaan ne ovat lievasti koholla "normaalioloissa" 145/85 tms, kortisonipulssi pudottaa ne (alimmillaan kai 85/45) mutta esim. nyt viikko pulssin jalkeen 110/70. Mita syyta on sitten verenpainettaan tarkkailla. No ei muuta kuin etta mataliin verenpaineisiin tottumaton voi helpommin kaatuilla ja pyortya, ja ihan turhaa hommata tikkeja silmakulmaan, jos sen voi ennalta ehkaista. En siis enaa mittaile verenpainetta joka valissa, koska olen opetellut tunnistamaan voinnistani verenpaineet (voin mitatakin, mutta yleensa nyt jo tiedan olostani, mitka on paineet). Aamulla en siis nouse suinpain sangysta ja lahde pimeassa vessaan, vaan istuskelen sangyn laidalla ja vahan venyttelen ennen liikkeellelahtoa. Jos viela huimaa, istahdan takaisin sangyn laidalle, ja odottelen. Matalaan verenpaineeseen ei tietaakseni pyorry salamannopeasti yllattaen, vaan voi kuunnella kroppaansa, ja toimia sen mukaisesti. Verenpaineeni putoaa siis pulssin jalkeen, pulssin aikaan ne nousevat. En kayta mitaan laakkeita, mutta (myos sisatautilaakareiden mukaan) niita voi saadella jonkin verran tahdonalaisesti. Jos ne ovat korkealla, menen makailemaan, hengittelen rauhallisesti (rukoilu tai meditaatio, rauhallisen musiikin kuuntelu) tms. tasoittaa seka pulssia etta verenpainetta. Liian matalaan verenpaineeseen sitten pienta liikuntaa, ja aamukahvihan sita pikkuisen nostaa myos.
Jatkossa seuraa vaativammat osiot; vuoristorataa heittavat mielialat ja veren sokerit ja niiden saately pahoinvointi ja vatsavaivat
Ja joka kerta yritan muistutella, etta nama ovat vain minun ja hoitavien laakareiden yhteistyon tuloksia, Sinun elimistosi ja tautisi ovat erilaisia. Mutta koska olen oppinut, etta pitaa itsekin ajatella ja yrittaa, niin kirjoitan naita sen vuoksi, etta jotkut kortisonipulssin aikaiset tuntemuksesi voivat olla samansuuntaisia, ja jo se, etta jollain muullakin on naita "outoja kokemuksia", saatttaisi hiukkasen lohduttaa.
|