Täällä on käyty keskustelua uskomuksista.  Minä en puhu julkisesti seksi- enkä uskonelämästäni, ne ovat liian intiimejä asioita keskustelupalstalle.

Enhän - hyvänen aika - voi sanoa mihin minäkin elämäni hetkenä satun uskomaan, ja kuinka vahva olen uskossani.  En siis voisi sanoa uskovani mihinkään, koska terveeseen uskoon kuuluu aina epäilys ja epäusko.  

Tässä ei nyt oikein voi tehdä monivalintaehtoja, mutta jos on "kirkosta eronnut" tarkoitan kristillisestä kirkosta eroamista, että jos esim. kuuluu vapaaseurakuntaan, niin sitten ei ole kirkosta eronnut.  Kirkosta eronneella tässä yhteydessä tarkoitan kaikesta kristinuskosta eroamista.

Ihan kiinnostaa, kun keskustelu näyttää viittaavan siihen suuntaan, että mäsäpopulaatio on aika kristinuskokriittistä, poikkeammeko siis valtaväestöstä merkittävästi?

En voinut äänestää, ei ollut osumaa. En ole eronnut mistään uskonnollisesta yhteisöstä kun en ole kuulunutkaan.

Minä tunnen yhden kirkkoon kuulumattoman nuoren aikuisen, joka käy parhaillaan rippikoulua päästäkseen kirkollisin menoin  naimisiin ev.lut.kirkkoon kuuluvan kihlattunsa kanssa.

Hän käy rippikoulun keskustellen kahdestaan papin kanssa. Voi että miten hyviä kysymysten asetteluja hänellä on parikymppisenä!  Rippikoulu pitäisi ehdottomasti käydä siinä iässä, kun on jo mielipiteitä todellisuudesta.  Kahdestaan keskustellen niitä kehtaa myös esittää.

Vastasin evlut, mutta olen monta vuotta jo miettinyt kirkosta eroamista, sillä se ei merkitse minulle mitään.

Tarvitsin  ev.lut. kirkkoon takaisin liittyessäni nk. pitkän projektin. Pikkuhiljaa haluan vaikuttaa seurakuntalaisten asenteisiin, jotta homot ja lesbot saavat kirkkohäät niin halutessaan.  Jokin syy pitää olla... Ja minähän en pidä syrjinnästä - en millään verukkeella. Viime aikoina projektini, kuten muukin seurakunnassa pyöriminen,  on jäänyt vähemmälle, mutta se onkin nk. pitkä projekti.

Olen siis hetero. Luulen, että jos olisin lesbo, koko homoseksuaalien syrjiminen liippaisikin liian läheltä, enkä pystyisi edes ajattelemaan koko asiaa.
Olen toki kartoittanut hieman asenteita.  Ongelmana eivät tunnu niinkään olevan tavalliset  papit kuin seurakunta- ja kirkkoneuvostot sekä kirkkohallitus, kirkolliskokous, ehkä myös tuomiokapituli.

En pidä uskonasioista puhumista lainkaan liian intiiminä. Kyse näistä asioista vaikenemisessa on mielestäni lähinnä kuoleman ja Jumalan torjumisesta nyky-yhteiskunnassa.

Minä uskon Raamatun opettamaan Jumalaan. Enkä epäile sitä yhtään. Ihmisten selityksiä siitä kyllä epäilen, toisten enmmän ja toisten vähemmän. Kirkkoon kuulun vielä, mutta tuskin enää kauan. Kirkko kun ei usko Raamattuun. Mulle tämä usko on uskoa, eikä uskominen tarvitse järkeä vaan sydäntä. Toisille vaikeat, mutta itselleni en jaksa tehdä siitä niin kovin vaikeaa. Se usko on mulle vähän kuin tuuli. Tuulta en näe, mutta kyllä sen pienen lehden mitä se lennättää tai aallot mitä se nostaa veteen.

luossa kirjoitti on 05.03.2008 - 22:55:54:



Todella kauniisti kirjoitettu Luossa.
Voisin allekirjoittaa tuon tekstin, niin samalla tavalla ajattelen.

Lainaus:


Tämä Mymskän kirjoitus myös kuvastaa ajatteluani.
Itse en varmaan olisi osannut näin hyvin selittää omia ajatuksiani kuin Luossa ja Mymskä omissa kirjoutuksissaan.