Mirkku kirjoitti on 12.03.2009 - 18:38:08:


Moro Mirkku, piti ihan vaimolta varmistaa että mitkä oli ne arvot miksi rebif piti lopettaa.. eli trombosyytti-arvot lähti laskivat ja laskivat rebif:n myötä. Oireita tuli aina piikkiä seuraavana päivänä (nykyään tunnottomuusoire ilmenee lähinnä kuukautisten aikaan). En tiedä olivatko ne sitten niitä sivareita vai mitä - mutta rebif lisäsi mäsäoireita. Se vain ei sopinut, mutta tämähän ei tarkoita etteikö se jollekulle toiselle sovi. Luinkin science-daily:n sivuilta jutun jossa eräs proffa pohdiskeli että mäsän hoidossa pitäisi tähdätä siihen että kullekin löytyy se oma ja yksilöllinen lääkitys.

ps. uteliaisuuttani katsoin vielä vuoden vanhoja viestejä että muistinko oikein nuo trombosyytti hommat, mutta näinhän se oli:

viestini 4.3.2008:
"Joo, eli tuo trombosyytti arvon laskeminen oli yksi rebif:n sivuoireista. Josko oikein ymmärsin niin arvo ei ollut vielä mitenkään vaarallisen alhaalla, mutta suunta oli selvä. Nuo muut sivuoireet, mm. tunnottomuutta piikin jälkeisinä päivinä olivat neuron mukaan harvinaisempia sivuoireita. Summasummarum, ei jäänyt kovin myönteiset tunnelmat rebif:stä.

ps. se mikä hitusen v..ttaa myös oli se kelalle maksettu noin 650 juuroa. Sanottiin jo tammikuussa neurolle että ei lääke oikein natsaa, mutta sieltä ohjeistettiin jatkamaan koska ei vasta-aineita. Olisivatpa ne jo silloin huomanneet tuon trombosyytti asian niin ei olisi koko lääkettä ostettu. Toisaalta kelan katto on nyt maksettu eli toukokuussa katsotaan tilannetta uudelleen."

No toukokuussa sitä tilannetta sitten katsottiin uudemman kerran, mutta tuolloin linja jatkui lääkkeettömänä, näin neuron kanssa sovimme.

^^Luulin erekki, että tarkoitit aiemmassa viestissäsi Rebifin vasta-ainekokeita, joilla siis selvitetään lääkkeen mahdollista vastetta. Muistaakseni vaimollasi oli labra-testin mukaan Rebifille ihan hyvä vaste, mutta toki muidenkin labra-arvojen pitää olla kunnossa. Ymmärrän hyvin lopettamispäätöksenne, jos lääke lisäsi MS-oireilua. Se ei tietenkään ole tarkoitus. Eikä piikin jälkeistä tunnottomuutta kyllä mielestäni voi laskea sivareihin kuuluvaksi, vaan ne on just niitä flunssankaltaisia oireita jne...

amok1 kirjoitti on 12.03.2009 - 18:57:00:

Mä en aio edes harkita nostoa; kyllä näissäkin sivareissa on riittävästi.

Muutenkin mulle on hiukan epäselvää, että mikä oma tautimuoto on, sillä en ole vieläkään kokenut varsinaista pahista. Jos sitten nyt alkaisi shuubia pukkaamaan, niin johan myrkyn lykkäs.

Reidet on mulle hankalimmat: toinen kipeytyy aina, toisessa on pahkura ollut jo 3 viikkoa. Yllättäen käsivarret on ihan ok. Vatsaan taas tulee helpoiten läiskiä. Pärsse on helpoin - mikä on onni, sillä olen kauniimpi takaa kuin edestä.  

Meikä kans haki maanantaina vuoden ekan satsin ja kyllä tosiaan hinta laittaa irvistämään... tuntuu väärältä että luotolla joutuu lääkkeitään kustantamaan  

Annelis kirjoitti on 13.03.2009 - 20:15:18:

Mutta saa sen sentään aika halvalla verrattuna siihen, että joutuisi ihan koko hinnan pulittamaan.

Mulla oli tänä vuonna ensimmäinen kerta, kun pystyin maksamaan omavastuun kerralla ja/tai ilman velkaa. Tähän mennessä olen aina maksanut osissa, ja sitten kun ei täällä apteekista saanut luottoa niin maksanut Visalla. Silleen se vasta kalliiksi tulee, kun ei kuitenkaan pysty lyhentämään velkaansa kuin minimin kuukaudessa.

Lainaus:

Sepä se. Siksi tässä irvistyttääkin. Täälläkään kun tuo apteekki ei suostu että erissä makselisi. Luotolla ostan ja vuoden makselen korkojen kera, ja sitten taas ostan uuden satsin luotolla. Onneksi on luottokortti - muuten kai jäisi ostamatta.

Mä kans kuvittelin aikoinaan et saisin apuja sossulta, mutta enpä saanut en.
Jo puhelimessa täti sanoi, etteivät voi auttaa.
Syy: omistamme maata ja talon.
Ollaan olevinamme siis kai liian rikkaita... huoksis.
Kunpa oltaiskii