Nuo lukemat saattavat yksilöittäin kyllä heittää suuntaan jos toiseen, monien tekijöiden myötä - mittaus mukaan lukien Vaimollani ensimmäisen talven mittaus annostuksella 125-150 µg antoi lukeman 121 nmol/l. Tuo 90-110 nmol/l vetäisin R.Vieth:n tutkimuksesta missä reilu 30 jenkkimiestä otti kevät talven 100 mikroa ja tasot tulivat n. vajaaseen sataan. Noh, jenkkimies on yleensä suomalaista äijää hevimpi eli lukema saattaa mennä näiltä osin alaviistoon. Mutta mielenkiintoista tämä Kawan d-tasotulos  

Omatoimisesti otan deetä 40 mikrogrammaa tällä hetkellä. Taitaisi olla viisainta nostaa annostusta tuplaten, koska massaani suhteutettuna nykyinen annostus tuskin riittää.  

Verikokeeseen pitäisi myös pyytää lähete, koska ikuna ei ole D- vit.- tasoa mitattu.

Cud kirjoitti on 02.02.2011 - 19:55:53:

Aika hurjasti kyllä vaihtelee näköjään arvot eri ihmisillä samaa annosyksikköä kohden... Tai sitten labratuloksissa on virhemarginaalia reippaanlaisesti.

Aika harvalla kyllä 5000 IU nostaa veriarvoja noin korkealle... Mullakin jäisi tuolla annostuksella johonkin 100 nmol pintaan, ja olen sentään aika hoikkakin.

Lainaus:

Olen aina ollut tarkka ottamaan ne rasvan yhteydessä jotta ne imeytyisi hyvin. Nykyiset sisältää myös öljyä joten ne imeytyvät hyvin. Toinen seikka on myös se, että todellinen D-vitamiinimäärä on on korkeampi kuin toi 5000 UI koska myös muissa pillereissä voi olla vähän ja syön myös usein kalaa. Veikkaisin että todellinen määrä on ehkä keskimäärin yli 6000 UI.

Viimetalvena käytin toista merkkiä mutta sama vahvuus. Niissä ei ollut öljyä kuten ne mitä olen käyttänyt nyt syksystä.

Hoo! Tuo on kutakuinkin arvo mihin vaimo on tähdännyt ja minkä Reinholdt Vieth:n mukaan on se optimi, mihin ihminen on evoluution myötä jalostunut. Hienoa.

ps. minun arvaus alakanttiin. Näin ne heittää yksilöittäin.

Itselläni myös talviannos tuo 100 µg, ja kesäkuukausina heivaan d:t pois noin kolmeksi kuukaudeksi.

Tuo toksisuuden yläraja on askarruttanut asiantuntijoita ja on jopa haettu "ylärajoja" tolkuttoman järeillä annostuksilla.. mm. MS-tautia sairastavilla: Safety of vitamin D3 in adults with multiple sclerosis, missä nostettiin päiväannostusta 100 µg --> 1000 µg (huh huh) ja tutkimuksen loppuvaiheessa, puolen vuoden kohdalla arvot olivat nousseet 386 nmol/l. (siis keskiarvo) ja yhdellekään tutkittavalla ei havaittu merkkejä toksisuudesta, eli kalsiumarvojen noususta.

CONCLUSIONS: Patients' serum 25(OH)D concentrations reached twice the top of the physiologic range without eliciting hypercalcemia or hypercalciuria. The data support the feasibility of pharmacologic doses of vitamin D3 for clinical research, and they provide objective evidence that vitamin D intake beyond the current upper limit is safe by a large margin.

Tutkijat eivät tässä tietenkään tarkoita että tuollaisia määriä kannattaa ottaa, vaan tutkimuksella haettiin "annostuskattoa". Mutta, anyways on hyvä juttu käydä mittauttamassa tasonsa edes kerran talvessa.. että tietää missä mennään. Vanhempani kävivät pari pv sitten mittauttamassa tasot Oulussa (en muistä missä) ja maksoi 29 euroa, ei paha.

Monien tekijöiden summaa, joista yksi merkittävä on kehon rasva% eli tuhdimman ihmisen D:n tarve on isompi kuin vähempi rasvaisen immeisen. Silmäsin jossakin vaiheessa paria tutkimusta, missä vertailtiin eri painoisten ihmisten arvoja ja vasteita annostuksiin.. niin ero oli varsin selvä.

Hyviä pointteja kummallakin.
Mielenkiintoista!

Mut joo itse edustan tuota vähäistä rasvaa ja lahuutta.
Kun tosiaan mitat on 82/198.