BBC2 esitti maanantaina 13.6. ohjelman "Choosing to die". Ohjelmassa puhutaan avustetusta itsemurhasta, ja siinä jopa näytetään yhden henkilön kuolema. Motoneuronitautia sairastava miljonääri Peter Smedley ottaa tappavan annoksen lääkettä ja kuolee kameroiden edessä hänen vaimonsa pitäessään häntä kädestä.

Mukana ohjelmassa on myös MS-tautia sairastava 42-vuotias Andrew Colgan. Hänen elämänsä on niin vaikeutunut ja kaventunut 10 vuoden sairastamisen aikana, että hänkin haluaa lopettaa elämänsä. "Tarpeeksi on tarpeeksi", hän päätti. Avustettu itsemurha on Isossa-Britanniassa laitonta, joten hän kääntyi Sveitsissä olevan Dignitas-yhdistyksen puoleen. Hän saa tappavan lääkkeen ja kuolee äitinsä, veljensä ja kahden klinikan työntekijän läsnäollessa. Andrewin kuolinhetkiä ei näytetä ohjelmassa.

Ohjelman juontaa Terry Pratchett, fantasiakirjailija, jolla on todettu Alzheimerin tauti, ja joka kampanjoi Isossa-Britanniassa avustetun itsemurhan ja armokuoleman laillistamisen puolesta.

Ohjelman (noin tunti) voi katsoa osoitteessa http://vimeo.com/25239708

http://www.bbc.co.uk/programmes/b0120dxp
http://www.telegraph.co.uk/comment/8570302/Assisted-suicide-Courage-on-the-harde...

---

Pitäisikö ihmisen saada päättää omasta elämästään? Jos ei itse pysty lopettamaan elämäänsä, pitäisikö siihen saada apua?

Ja muuta keskustelua aiheesta.

Dokumentti on aivan uusi, vain kaksi viikkoa sitten esitetty Britanniassa, eikä vielä muualla. Jotain muita vastaavia aiempia voi olla. Dokumentti on herättänyt runsaasti keskustelua Britanniassa ennen ja jälkeen sen esittämisen.

Aktiivinen (=tehdään jotain) eutanasia eli armomurha on Suomessa rikos. Passiivinen (=jätetään jotain tekemättä) eutanasia ja itsemurhan avustaminen eivät ole Suomessa rikoksia.

Suomessa tekee yli 1000 ihmistä itsemurhan joka vuosi. Suomessa itsemurha on 20–34-vuotiailla miehillä yleisin yksittäinen kuolinsyy (sen jälkeen sitten alkoholi). 15–24-vuotiaiden tyttöjen itsemurhakuolleisuus on Suomessa WHO:n mukaan toiseksi korkein ja poikien viidenneksi korkein maailmassa. Noin joka toinen päivä yksi yli 65-vuotias suomalainen tappaa itsensä. Lisäksi on ne lukemattomat itsemurhayritykset, jotka epäonnistuvat.

Pari juttua vielä lisäpohjustukseksi:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/filosofi-timo-airaksinen-vanhuksella-on-v...
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Kaari%20Utrio%20Vanhuksille%20kuolinpillereit%...

Minun mielestäni ihmisellä on oikeus lopettaa oma elämänsä, ja siihen tulisi saada halutessaan apua (avustettu itsemurha). Sen lisäksi mielestäni jotain vikaa täällä suomalaisessa yhteiskunnassa on, kun (terveet) nuoret ja vanhukset voivat niin pahoin.

Ehkä itsemurhat vähenisivät, jos ei enää "tarvitsisi" äkkipikaisuuksissaan, tehottomilla konsteilla ja usein humalassa itseään yrittää nirhata. Varaisi ajan klinikalle ja ehtisi miettiä asioita kunnolla, niin koko homma voisi mahdollisesti jäädä siihen.

Silloin kun ensi kertaa kuulin, että huonokuntoinen vanhus ( mummo ) jätetään nesteyttämättä ja ruokkimatta, ajattelin, että onpa kauheaa ja kaksinaamaista. Tämä on kuulema yleinen käytäntö, kertoi äiti. Eutanasia on laitonta, mutta janoon tappaminen ei!

Oon itte hoitanut välillä sellasia potilaita, jotka on olleet jo terminaalivaiheessa, eli että ois ollu odotettavissa aika nopeastikin lähtö. Kertaakaan en oo sellaseen törmännyt, että ois ees vähennetty ruokaa tai juomaa. Ainoastaan sen verran mitä potilas itse pystyy syömään, eli jos on kovinkin huonossa kunnossa eikä oikein tietoisuus ole tässä maailmassa, niin vaikeapa se on syöttääkään. Juottamisessakin on monesti se riski, että ihminen sitten vetää sitä nestettä keuhkoihin ja joko kuolee siihen aika nopeasti, tai sitten kehittää siitä viime päivien riesakseen keuhkokuumeen.
En mä voi sanoa tietäväni mikä yleensä on käytäntö missäkin paikassa, enkä tiedä mikä tuossa on oikein tai väärin, mutta kyllä mä ymmärrän sitäkin puolta, että jos on loppuvaiheessa kovat kärsimykset niin ei haluta tarkoituksella pidentää sitä. Parashan se tietysti olisi tehdä niin että kuolevan olo olis mahdollisimman "mukava", eli siis kivuton, olis läheiset mukana, sais nestettä kun haluaa ja vaikka suklaata jos siitä tykkää jne.

No mutta, mä olen siis sitä mieltä, että eutanasia pitäis laillistaa. Ihmisellä pitäis olla itse oikeus päättää. Jos omalle kohdalle ajattelee, niin mielummin mä otan morfiinipiikin ja lähden hyvissä fiiliksissä, kuin hitaasti tukehtumalla muutamien päivien/viikkojen aikana, kun keuhkot lakkaa toimimasta.

Susu kirjoitti on 28.06.2011 - 13:57:39:


Tottahan se on, että jokapuolella on hoitohenkilökunnassa vajetta ja kauhea kiire.
Mun eno kuoli 1,5 vuotta sitten.. Oli yksityisessä hoitokodissa, sairasti Alzheimeria ja oli ihan omilla jaloillaan kävelevä kun sinne meni. Ei ehtinyt montaa vuotta siellä asumaan, kun lähti sieltä tk-osastolle pyörätuolissa ja spastisena, siellä sitten aika nopeasti kuoli. Syy tähän oli se, että siellä hoitokodissa ei juotettu tarpeeksi. Eno oli ihan kuivanut sieltä lähtiessään. Syynä oli ilmeisesti se, että ei haluttu kuivittaa niin useasti, henkilökuntavajeen vuoksi.. Mä ymmärrän vielä jotenkuten sen, että hoidettavat joutuvat olemaan märissä vaipoissa liian pitkiä aikoja, vaikka en pitäiskään sitä hyvänä asiana. Mutta mä en ikinä jättäis antamatta nesteitä tarpeeksi kenellekään siksi että ei tarvis kuivittaa.

Joo okei, tääkin menee ohi aiheen.. Mutta käännetään se nyt aiheeseen sillä ajatuksella, että jos huonokuntoisia ihmisiä pidetään ikäänkuin väkisin hengissä (en tässä nyt tarkoita etteikö heillä olis oikeus olla hengissä, mutta ajattelen tätä vaan näin pelkistetysti), mutta sitten kuitenkin hoidetaan todella huonosti. Ikäänkuin sanottaisiin, että "saat ruokaa ja kuivat vaipat kunhan olet huoneessasi hiljaa, olet meille suuri riesa ja vaiva, mutta emme päästä sinua pois vaikka kuinka itse haluaisit".

Olen eutanasian kannalla.
Kun ihmisellä on jokin elämän laatua oleellisesti huonontava sairaus, johon eivät hoidot/ lääkitys tehoa, kuolema on nimenomaan armollinen.

Eutanasiaa ei tehdä hetken mielijohteesta, vaan asiat käydään läpi hyvissä ajoin, kun ihminen on vielä täysin oikeustoimikelpoinen. Minusta se tuo turvaa niin sairaalle itselleen kuin myös lähiomaisille, koska heidän ei tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä sairaan puolesta. Sellaisen käsityksen olen saanut aihetta käsitelleistä dokumenteista.

En halua loukata kenenkään vakaumusta, mutta lopetetaanhan eläimiäkin silloin, kun eläin selvästi kärsii. Miksi ei sitten ihmistä? Kärsimys ei jalosta ketään.

Suomessa eutanasia tuskin saa lain voimaa seuraavaan tuhanteen vuoteen.

Tulisi yksiselitteisesti sallia, kieltäminen edustaa kaksinaamaista moraalia pahimmillaan.

Sallia ehdottomasti. Ja jokaisen pitäisi tehdä hoitotahto, siinä voisi sitten olla myös tuo toive eutanasiasta jos itse ei sitä enään kunnoltaan pystyisi ilmaisemaan, helpottaisi läheisienkin taakkaa kun olisi mustaa valkoisella.