ms+pot kirjoitti on 08.07.2011 - 16:17:20:Nautintoja saa ja pitää olla, mutta hyödyt ja haitat kannattaa aina punnita. Ilman kahvia on itselläni ollut parempi olla. Enää en sitä rupea säännöllisesti juomaan. Kofeiinitonta kahvia voin juoda, ja yllättäen teestä ja mateesta en saa samanlaisia ikäviä oireita kuin kahvista. Energiajuomiin en koske, sokeria, kofeiinia ja lisäaineita...
Samaa mieltä, tuosta hyötyjen ja haittojen punnitsemisesta. Elämä on kuitenkin tehty elettäväksi, ja vaikka onkin hyödyksi elää niin että pysyy terveenä ja pystyy tekemään asioita mistä tykkää, niin pitää sitten kans tehdä niitä asioita mistä tykkää eikä vältellä vain siksi että niissä ois jotain negatiivista vaikutusta.
Mä en juo kofeiinitonta kahvia, en tykkää kahvin mausta ollenkaan, yleensä mate-teetä juon just sen kofeiinin takia, ja töissä tavallaan sen sosiaalisuuden takia, että juo jotain kuumaa kun muutkin juo.
kaptah kirjoitti on 08.07.2011 - 16:57:24:Ymmärrän hyvin, ettei harmittomasta "paheesta" haluta kuulla ikävää sanottavaa, onhan elämä muutenkin täynnä aina kaikkea soo soota ja kaikki tuntuu epäterveelliseltä tai ainakin tuhmalta.
Se monesti kertoo ihmisestä aika paljon, mihin asiaan reagoi voimakkaasti. Okei, en oo lukenut sun fb-sivulta noita kahvikeskusteluja, mutta sen perusteella millanen mielikuva mulla nyt tässä tuli, niin jos itse kirjottaa haluavansa vähentää kahvin juontia ja joku tulee suureen ääneen arvostelemaan, niin se aihe tais tosiaan kolahtaa arkaan paikkaan. Eli että kokee kahvin itsekin paheena, koska jonkunlaista puolusteluahan tuo on, että "en mä ainakaan lopeta, koska on mulla oikeus juoda sitä jos haluan" tms. Tai mistäpä mä tiedän.
Milena kirjoitti on 10.07.2011 - 11:20:02:Joka ikinen kerta joku kysyy, etkä sä ota? En edes tyydy vastaamaan, että ei kiitos, vaan sanon joka kerta, että ei kiitos, kun siinä on sitä välttelemääni gluteenia. Tämä on meidän ainainen kahvipöytäkeskustelu. Ne vaan ei opi. Joka kerta ne vielä kysyy, onko mulla keliakia. Ei, ei ole edelleenkään.
Kahvistakin pitää töissä tehdä numero. Onhan ne oppinut sen, että juon teetä. Mutta jos satunkin ottamaan kupposen kahvia ihan rättiväsyksissä kokeeksi josko piristäisi, niin tokihan siitä sitten pitää huomauttaa isoon ääneen.
Ikävää tommonen.

Sen vielä ymmärtäis jos on uusia työkavereita tai jos on paljon porukkaa, että kaikki ei vain tiedä tai muista, mutta jos siitä pitää kerta toisensa jälkeen sanoa ja aina tulee kyselyitä ja hirveetä ihmettelyä, niin ei oo kovin reilua. Voin mä kuvitella, että itte kysyisin just keliakiasta ja sen sellasta, ja ehkä kyselisin enemmän kun kiinnostais tietää, mut se olis vain jos en tosiaan ois kuullut asiasta ennemmin ja ihan mielenkiinnosta kysyisin lisää. Oishan se kurja jos siitä toisesta tuntuis siltä, että aina kysellään, jos jokaiselle pitäis aina selittää erikseen.
Lainaus:Kahvikeskustelu on täällä saanut kyllä ivallisen sävyn, mutta siihen on historialliset syynsä
Ai, en mä oo huomannu mitenkään erityisesti ivallista sävyä, enemmänkin sitä että ihmiset purkaa ikäviä kokemuksiaan siitä, kun jotkut eivät ymmärrä. Voi tietysti olla että multa on vaan mennyt jotain ohi, musta välillä tuntuu et mulla on plakki siinä kohdassa jonka pitäis tunnistaa keskustelun eri sävyjä.

Mutta mitä on nuo historialliset syyt?