En ole paljon aikoinaan parjattu "kofeiinimies", mutta rohkenen silti kysyä jengin kokemuksia kahvista. Paniikkioireilusta ja sos.fobiasta kärsivänä ajattelin kokeilla kahvin pois jättämistä. Yllätyin, kuinka paljon asiasta on asiallista tutkimustietoa netissä (Esim. Duodecim)

Join ennen yli kuusi kuppia päivässä, mutta viim. 3kk vain pari. Siitä huolimatta kokonaan pois jättäminen on nyt aiheuttanut kamalan hedarin ja sydämen tykytystä. Huomenna alkaa kolmas päivä... Voiko tämäkin olla näin vaikeaa??

Kaptah, miten kävi tänään Housessa pojalle, joka oli äkkiseltään lopettanut purutupakan käytön: hirveet jälkioireet. Noh, siihen ohjelmaan ei kannata luottaa. Jos voisi, niin 95 prosentilla potilaista olisi MS-tauti.

Ehkä siitä silti voisi imaista opin, ettei mitään suurta riippuvuutta aiheuttavaa ainetta kannata lopettaa kuin seinään. Adinhan sen jo tuossa mainitsi. Samahan pätee lääkeaineita. Nekin kumuloituvat elimistöön, miksi ei kofeiinikin. Hiiiitaampi lopettaminen voisi olla hyvä. Mutta ei tuossa sun vaiheessa ehkä enää kannata sortua kupilliseen. Luulen. En tiedä, kun ei ole kahvihammasta.

Muistathan, että minäkin lopetin hyvin pitkän ajan kuluessa asteittain mielialalääkityksen vieroitusoireet välttääkseni. Sama vain ei tullut mieleen tässä sinun savotassa.

Eikä se kofeiinimieskään pelkkää bullshittia jauhanut: parsakaali puhdistaa elimistöä. Tosin en tiedä miten nopeasti se toimii ja miten monta kiloa sitä pitäisi syödä vuorokaudessa, että vieroitusoireet olisivat ohi päivässä. Ryhdy koekaniiniksi.

Mulle on joskus joku neurologi sanonut, että kaikki muutokset ms-tautia sairastavalla pitäisi tehdä hissukseen.

Lopetin vuoden vaihteen jälkeen energiajuomat pikkuhiljaa ja nyt projektina on kahvista eroon... Määrää olen jo vähentänyt, mutta kokonaan ei pysty oleen vielä ilman. -> päänsärkyä, tuskaisuutta ja hermostuneisuutta.

Juon kahvia, muuten tosiaan päätä särkee  Ei ole suuri pahe.

Agazere kirjoitti on 08.07.2011 - 13:25:24:

Taisi se mennä niin, mutta Kaptahin kannalta vieläkin pahempi. Jos hänen mäsäoireet nyt pukkaa päälle kofeiiniviekkareiden kera.  

Kofeiinista. Mulla vasta kummallisia kokemuksia on. PRE-OP-aikana mulla ei myöskään ollut kahvihammasta, mutta join joskus seurassa puoli kuppia. Ennen kuin puolikupillinen oli tyhjä, mua alkoi haukotuttaa. Ihan joka kerta järkky väsymys pienestä määrästä kofeiinia, vaikka join kyllä teetä ja siinä sain pieniä määriä.

En muista koska tuo tarkalleen ottaen alkoi, mutta varmaan tuosta syystä mulla ei aikuissiälläkään kasvanut kahvihammasta.Kaptah on sitä mieltä, että rako mun etuhampaissa olis puuttuvaa kahvihammasta vasten. Tai siis sen paikka olisi siinä, jos mulla sellainen olisi.  

Mutta ei hajuakaan, miksi sitten POST-OP-kaudella ei tapahdukaan enää väsymistä kahvikupposen äärelle. Saatan joskus töissä ihan pahimpana päivänä jopa juoda hiukan piristeeksi. Auttaa hetken, ei sen enempää.

Lopetin kahvinjuonnin vuonna 2006 (pari vuotta ennen diagnoosia), jolloin itsekin olin ruvennut uskomaan moninaisten oireitteni psykosomaattisuuteen, kun kerran lääkäritkin... Kahvista tulevat olot eivät minulla olleet todellakaan kovinkaan hyvät, tuli hermostuneisuutta, tärinää ja kylmää hikeä, vatsaongelmia. Olin vain kovin "koukussa" kahviin, parinkymmenen vuoden kokemuksella.

Lopetin kahvin seinään, ja se olikin kova seinä. Olin 10 vuotta aiemmin kertaalleen lopettanut juomisen, ja sain siitä parin päivän päänsäryn. Työ- yms, stresseissä rupesin sitten hiljalleen juomaan uudestaan. Lopulta kahvi taas enää piristänyt, sain vain niitä huonoja oireita. Luulin, että lopetus olisi toisella kertaa samanlainen. Mutta ei ollut niin helppoa, kärsin kovasta päänsärystä 13 päivää, josta ensimmäinen viikko oli sellainen, että en olisi töitä voinut tehdä.

Varmasti vähitellen lopettaminen olisi ollut helpompaa.

Kaikki ihmiset eivät saa kahvin lopettamisesta päänsärkyä. Päänsärky liittynee johonkin aivopaineiden muutoksiin. Ovatkohan mäsät herkempiä tässä suhteessa?

Nautintoja saa ja pitää olla, mutta hyödyt ja haitat kannattaa aina punnita. Ilman kahvia on itselläni ollut parempi olla. Enää en sitä rupea säännöllisesti juomaan. Kofeiinitonta kahvia voin juoda, ja yllättäen teestä ja mateesta en saa samanlaisia ikäviä oireita kuin kahvista. Energiajuomiin en koske, sokeria, kofeiinia ja lisäaineita...

Milena kirjoitti on 08.07.2011 - 16:41:26:

Asiasta tietämättömille: Milena viittaa facebookin puolelle.

Joo, harmittaahan se vähän. Vielä enemmän se, että eräs kirjoittaja on aiemmin pilannut järkevän keskustelun kofeiinista, ollessaan siis liian kiivas ja ikään kuin tuomitseva. Ymmärrän hyvin, ettei harmittomasta "paheesta" haluta kuulla ikävää sanottavaa, onhan elämä muutenkin täynnä aina kaikkea soo soota ja kaikki tuntuu epäterveelliseltä tai ainakin tuhmalta.

Kahvi taisi silloin mennä väärään kurkkuun aika monella.

Kofeiinista kärsii vain osa ihmisistä. En tule tontillenne.

En olis uskonut että kofeiini/kahvi keskusteluun edes osaa otan, mutta otanpa vaan.

Mä en ole vielä koskaan ollut kahvista riippuvainen, juon sitä kyllä. Mutta vain jos olen kylässä, juhlissa, tai ehkä jos joku kahvilassa tarjoaa. Koskaan en kotona itselleni keitä, ei edes käy pienessä mielessä. Vieraille keitän jos haluavat ja silloin saatan  juoda itsekin, mutta en välttämättä.
Mulla voi mennä viikkoja ilman yhtään kupillista. Itsesiassa mulla on aina ollut "ongelma" juoda kahvia. Olin aikoinaan kuuluisa siitä, että juhlien jälkeen mun jäljiltä löytyi aina puoli kuppia kahvia, en saanut juotua sitä loppuun. Nyt saan sentään jo kupin tyhjäksi.

Mutta mulla oli ongelma Coca-colasta. Jäin cokis koukkuun. Join vähintään puolitoista litraa coca-colaa päivässä. Jos en saanut annostani, olin levoton, ärtyisä ja päätä saattoi särkeä. Siitä vierotin itseni irti, hiljakseen. Aika helpolla loppujen lopuksi onnistui, vaikka riippuvuutta kesti vuosia. Alle 2 kuukauden sain itseni cokiksettomaksi. Nykyisin voin juoda pikkupullon cokista, ilman että jään siihen kiinni. Riippuvuus on ohitettu.

Ihmisille voi tulla riippuvuuksia mitä ihmeellisimpiin asioihin. Se on tässä iän myötä tullut ilmi.
Nyt taidan olla riippuvainen lähinnä elämästä, siitä pitää ehtiä nauttia, mahdollisimman paljon. Etsin ja haen elämysseikkailuja, oman mittapuuni mukaan. Toisille ne voivat olla ihan mitättömiä, mulle isoja juttuja. Mutta jos saan hyvän fiiliksen, leijailen hetken.  

Mutta siis mun pointti oli se, että riippuvuuksista eroon pääseminen on työn takana. Niin kahvista, tupakasta kuin kokiksesta. Mut olen sitä mieltä, että mitä vähemmän kehossa sinne kuulumattomia aineita, sitä paremmin keho voi. Joten kannustan riippuvuuksista eroon pyrkiviä. Kuten esim. Kaptahia. Ei se mun kokis-loukkukaan mukava ollut, mutta sitä pidetään ehkä vaan limpparina, mutta piristettähän siinäkin on, ja toimi mulle piristeen lailla.

"Pullollisessa Coca-Colaa on kofeiinia kolmasosa siitä, mitä samassa määrässä kahvia. Coca-Colaan lisätään kofeiinia makuaineeksi, mikä ei aiheuta riippuvuutta. Coca-Colan juominen ei aiheuta riippuvuusoireita, kuten vaikutuksia biologisiin tai sosiaalisiin toimintoihin".

Tuo on kopsattu coca-colan virallisilta sivuilta, mutta en ole samaa mieltä, sillä riippuvainen olin ja sai sydämen tykyttämään...