Mäkin laitoin työpaikkahakemuksen eteenpäin. Kokeilen kepillä jäätä, millaiset mahdollisuudet mulla on työllistyä. Tosin mun mäsä ei näy ulospäin. Laitoin hakemuksen liikkeelle ja odottelen tuleeko pyyntöä haastatteluun.

Tossa edellä oonkin avautunut työtilanteestani. Sain parikuukautta sitten lyhyen sijaisuuden kaupungilla. Sitä jatkettiinkin jo kertaalleen. Nyt sopimus on vuoden loppuun. Tänään sain kuulla että henkilö jota sijaistan tulee takaisin osa-aikaiseksi ja toinenkin poissa ollut henkilö palaa töihin. Olen ollut todella innostunut tästä työstä ja ymmärtänyt että muhun on oltu tyytyväisiä. Nyt todennäköisyys jatkosta pieneni kertaheitolla. Ei tälle oikein mitään voi mutta masentaa tämmönen. Maaliskuusta asti ollut tosi epävarma mun työtilanne vaikka todellisuudessa oon vaan kaks kuukautta ollut työttömänä. Pätkätyöt vaan vie voimat. Nyt pitää taas alkaa etsiä uutta paikkaa. Vaikka voihan tietysti ihme käydä että saankin jatkoa. Taloudellisesti mulla ei oo varsinaista hätää, mies on kuitenkin töissä. Mielenterveydestäni oon enemmän huolissani. Masentuminen ei oikein sovi ms:n ja suolistotulehduksen kanssa yhteen. Musta tuntuu että kun voi henkisesti huonosti, molemmat sairaudet pahenee. Nyt oon pitkään voinut tosi hyvin.

Jonnekin oli pakko avautua ja tää tuntui parhaalta paikalta.

Täällä myös ressin aihetta työasioissa. Tutkimukset vielä kesken, eikä mitään tietoa jatkosta  

Olen työskennellyt yrittäjänä muutaman viime vuoden. Sairastelun vuoksi jouduin jäämään sairauslomalle ja työt todennäköisesti ei tule tällä saralla jatkumaan. Nyt pohdiskelen mitähän seuraavaksi. Koulutus on lähihoitajaksi, joten työtä varmasti on (pätkiä ainakin   ) mutta huolta aiheuttaa tämä tilanne. Löytyykö tutkimuksissa selvyyttä ja mitä jos ei löydy. Millaista työtä työtä kroppa kestää ja millaisen kuvan annan itsestäni työpaikalla jos kroppa ei kestäkkään.

Voin Punapää vain toivottaa jaksamista. Toivottavasti työasiat järjestyvät meillä molemmilla!

Minä suunnittelen myös työpaikan vaihtoa, ja sainkin jopa jo toisen työn, mutten sanonut, että minulla on MS-tauti, kun se ei näy minusta ollenkaan. Kysyivät vain, puhunko ruotsia, ja koko haastattelukin oli ruotsin kielellä, kun sanoin puhuvani sujuvasti ruotsia ja pakosta kyllä puhuinkin. Olivat tyytyväisiä ja sain sen paikan, mutta koskaan en ole ollut niin kauhuissani.

Hienoa Juliane85 - onnittelut ja työniloa uuteen työpaikkaan !!

Olen saanut vakituisen viran. Määräaikaisuuksien tahkoaminen kannatti. Nyt jännittää työhöntulotarkastus. Onneks tällä viikolla on neurologi, niin voin kysellä ja pyytää vaikka todistuksen työkyvystäni, jossa ei siis ole mitään vikaa.

Tänään mulla oli työhöntulotarkastus. Terveydenhoitaja ei kuulemma voi antaa lausuntoa ms:n takia vaan nyt mun pitää mennä vielä lääkärille. Nyt lausunnon saaminen menee yli aikarajasta. Nyt pelottaa että lääkäri antaa kielteisen lausunnon (en kyllä ymmärrä millä perusteella) tai että myöhästyneestä lausunnosta tulee ongelma.

Olen tässä uutta työpaikkaa katsellut ja vastaan tuli yksi lupaava haussa oleva paikka Englannista. Mielestäni täytän vaaditut kriteerit ja mielelläni tuonne menisin töihin. Hakemuslomake on netissä ja selailin sitä ennen varsinaista täyttämistä. Viimeisellä sivulla sanottiin, että he haluavat tukea vammaisten ja vajaakuntoisten työtä, joten jos kertoo sairastavansa jotain listatuista sairauksista, niin pääsee helpommin haastatteluun. MS oli myös tuolla listalla. En kyllä halua taudistani vielä kertoa kenellekään perheeni ulkopuoliselle, koska se ei ulospäin mitenkään näy. En vaikka pääsisin työhaastatteluun helpommin. Jos en ilman taudista kertomista tuota paikkaa saa, niin antaa olla.