Mä olen niiiiin samaa mieltä.

Fyysinen kuntoilu parantaa päätä ja runkoa. Kuntoilu vaan muuttuu koko ajan sairauden myötä, ihan kuin Äijä kuvasitkin.

Joskus kuntoillaan pystyssä, joskus istualtaan ja varmaan vielä kuntoilen makuullakin.

Kylä kuntoilu on kivaa

Hei!
Tällä viikolla kävin kolme kertaa fysioterapiassa, kaksi niistä oli kuntosalikäyntejä, vaikka oli tällainen helle, ainakin meillä. Että se piristi mieltä ja ruumista myös.

Minäkin oikeastaan ms-oireiden puhkeamisen myötä olen löytänyt juoksemisen ilon uudelleen. Ennen se oli mielestäni vähän tylsä liikuntamuoto —"nollataulujen hommaa"— mutta nykyään nautin siitä täysin siemauksin. Vaikka välillä saa käynnistellä jalkoja hetken aikaa ja päätä liikuttaessa jaloissa sähköttää, nykyinen lähes tulkoon oireeton juoksu tuntuu siis aivan hallelujamaiselta elämykseltä. Kai se on se, kun kerran viedään jotain pois, niin osaa taas arvostaa kun pystyy sitä tekemään. Nyt on tuntunut jopa mukavalta ajatukselta mennä kisaamaan, ehkä kympille tai puolimaratonille (jälkimmäisen olenkin pari vuotta sitten juossut, ennen diagnoosia siis ja terveenä, mitta silloinkin ajattelin, että puolimaraton on ehkä kuitenkin turhan epämiellyttävä matka tällaiselle helposti ylikuumenevalle kehotyypille)  

Mulla "kiristää" toisen käden kolme sormea: neurologi sanoi, että se on kyynärhermonpinne (Sulcus nervi ulnaris ) http://www.sairaalaneo.fi/fi/palvelut/ortopedit_ja_urheiluklinikka/Kasivaivat/He...

Sei kuitenkaan ala kyynärpäästä. Täytyy venytellä.