Hei, olen uusi täällä, ja minulla vielä ei ole diagnisoitu MS-tautia, mutta kovasti sitä epäillään ja tutkitaan.

Eniten minua kiinnostaa tietää, että jos tälläinen tauti minulle diagnisoidaan, niin estääkö se minua harrastamasta ja jopa myöhemmin kilpailemaan fitness kisoissa?

Olen nyt reenannut vuoden verran tavoitteena muokata omaa kehoa ja hankkia lihasmassaa. Onko tälläisistä raskaista ja kovista lihaskunto ja salitreeneistä haittaa minulle? Saako ms-tautia sairastava reenata niin kovaa? Vai pitäisikö tässä alkaa hölläilemään ja alkaa pitämään vaan lihaskuntoa yllä, ei hankkia sitä lisää? Olen kyllä huomannut välillä huomattavaa heikkoutta eri lihasryhmissä, ja jäykkyyttä myös esimerkiksi jalouissa, vaikka niitä ei olisi reenattukkaan. Myös palautuminen on ollut viime aikoina hitaampaa.

Olen löytänyt kipinän tähän lajiin, ja harmittelenkin suuresti nyt tutkimusten lomassa eniten tätä että loppuuko kovaa treenaaminen. Tietenkin ymmärrän että se loppuu jos tauti pahenee niin paljon ettei siihen kykene. Mutta mietin että jos tunnen pystyväni treenaamaan kuten olen tähänkin mennessä treenannut, en välitä painojen määrästä vaan siitä tunteesta että sitä antaa kaikkensa treenin aikana.

Sekavaa tekstiä varmasti, mutta siis mietinnän alla on että voiko ms-tautia sairastava ihminen kuntoilla omien rajojensa äärirajoilla, vai onko siitä jotain haittaa? Haluaisin henkisesti vähän valmistautua siihen että joudunko luopumaan minulle uudehkosta mutta rakkaasta lajista..

Tervetuloa foorumille!

En itse ole fitness-harrastaja, omat harrastukset menee enemmän kestävyyspainotteiseksi. Tunnen muutaman saliharrastajan, joten yritän tarkastella asiaa siltä kantilta.

Ihan ensimmäiseksi: sekä fyysinen että psyykkinen stressi pahentaa ms-taudin oireita ja saattaa laukaista pahentumisjakson. Pahentumisjaksot taas tuovat uusia oireita. Jos saat diagnoosin, tämä on se rajoittava tekijä, joka todennäköisesti tulee ensimmäisenä vastaan.

8 - 9 tunnin metsäreissun jälkeen itsellä alkaa oikean silmän näkö hämärtyä ja oikeaan jalkaan ilmestyy tuntohäiriöitä ( kylmää / kuumaa ). Nämä ovat aikaisempien pahenemisjaksojen tuomia oireita, jotka normaalisti ovat poissa. Palautuminen on hidasta, ja sen huomaa lihasten kireytenä seuraavana päivänä. Kovaa treenaaminen saattaa nostaa vanhoja oireita pintaan, ja jos et päästä kroppaa palautumaan kunnolla, vaan pidät fyysistä stressitasoa yllä, se voi laukaista uuden pahenemisjakson. Lääkitys vähentää pahenemisjaksoja, muttei estä niitä kokonaan. MS-tauti ei estä treenaamista, mutta joudut siis kuuntelemaan kroppaasi paljon enemmän kuin aikaisemmin. Immuunijärjestelmää ei pitäisi turhaan aktivoida, eli inflammaatiotasolle treenaaminen ei ole hyväksi.

Sitten pari sanaa lääkityksestä, jos diagnoosi tulee ja sellaisen saat. Nykyiset lääkkeet ovat suun kautta otettavia, mikä on mukavaa. Ei tarvitse pistellä itseään. Toisissa lääkkeissä, kuten Tecfidera, ruokarytmi on tärkeä. Sillä voi olla sivuvaikutuksena pahoinvointia ja vatsavaivoja, jotka pahenevat jos lääkkeen ottaa tyhjään vatsaan. Proteiinit ja rasvat helpottavat sivuvaikutuksia, mutta MS:n kanssa ei voi myöskään karsia hiilareita kokonaan pois. Joudut siis huomioimaan lääkityksen ruokavaliossa. Lääkkeistä ainakin Tecfidera kuivattaa kroppaa, joten nesteytyksen suunnittelu menee uusiksi. Myös maksa-arvot voivat nousta lääkityksen myötä, joten ylimääräiset rasitteet ( parasetamoli, liian eksoottiset ravintolisät ) maksalle kannattaa jättää pois.  

MS-tauti vaikuttaa ensisijaisesti aivoihin ja keskushermostoon ja hermostolle on hyväksi, kun sitä käytetään mahdollisimman monipuolisesti. Jo muodostuneiden plakkien tilalle muodostuu uusia hermoratoja monipuolisten ärsykkeiden avulla. Treenaamisen monipuolistaminen on siis hyödyksi, ja salitreenin lisäksi voi olla hyötyä crossfit-tyyppisen treenin tai aerobisen treenaamisen lisäämistä.  

Tiettävästi Jenkkilässä on ainakin yksi MS:ää sairastava bikinifitness-kilpailija, Aundi Ramirez.
Tuolta MS Fitness Challenge sivulta saat tietoa treenaamisesta MS:n kanssa, mutta konsultoi myös lääkäriäsi.    

Hei, olen samaa mieltä Hartin kanssa. Kannattaa urheilla ja harrastaa liikuntaa niin paljon kuin voi. Liikunnalla ei ole ymmärtääkseni todettu olevan pitkällä tähtäimellä minkäänlaisia haitallisia vaikutuksia, päinvastoin. Lyhytaikaisia, ohimeneviä vaikutuksia voi tulla lämmön nousun myötä, mutta omalla kohdallani en ole onneksi huomannut niitäkään, mutta toisaalta saunakaan ei vaikuta olooni. Pyrin harrastamaan aerobista ja anaerobista liikuntaa. Junttaan salilla kunnon painoilla jo siksi, että lihasvoima alkaa kaikilla huveta kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen. Lisäksi olen käynyt säännöllisillä hölkkälenkeillä, joista tosin nyt on ollut vähän taukoa. Hikiliikkuminen hoitaa myös korvien väliä, tuo mielihyvää ja laukaisee stressiä.

Parasetamolista sen verran, oli jossakin aiemmassa vastauksessa, että sehän on kipulääkkeistä parhaiten siedetty, lapsillekin määrätty. Itse käytin sitä interferonin sivuoireisiin yli kymmenen vuoden ajan, joka toinen päivä ja välillä päivittäin, eivätkä maksa-arvoni kohonneet. En tiedä millaisia määriä sitä pitäisi syödä, että maksassa tuntuisi, vaikka käyttäisi myös muita valmisteita. Kannattaa toki lääkärillä tarkistuttaa kaikkien käyttämiensä valmisteiden yhteensopivuus.

Tsemppiä Santeriina, sairaus ei välttämättä tule vaikuttamaan liikunnalliseen elämäntapaasi. Älä ainakaan suunnittele luopuvasi siitä etukäteen. Jokaisella on yksilöllinen sairaus ja yksilölliset oireet.

Moro. Itsestäni sen verran, että minun piti olla tämän vuoden penkkipunnerruksen sm-kisoissa. Voimanostotuloksetkin alkoivat pikkuhiliaa olla miehekkäitä, mutta penkkitulso alkoi olla yli 200 kg.

Ongelemat alkoivat nivel- ja lihaskivuista, jotka pahenivat treenin myötä. Voimanostossa treenipainot ovat rastaat ja penkissäkään ei paljoa alle 180 kg rautoja nosteltu. Kuminauhoilla mentiin yli 100% ainak 240 kg asti. Sitten alkoi huimaus, joka pelotti niin paljon, että en uskaltanut mennä tangon alle. Nyt on taas hirveä fatiikki, etä jaksa millään sälille.

Toisaalta myös hermotkaan ei kestä. Joku 100-120 voisi nousta penkistä nyt. Lähde siinä taas kasvattamaan lihasmassaa ja hermostusta ja nostamaan maksimia sen 100 kiloa. Kestäisi taas 3-4 vuotta tuo. Ei sovi minulle, vaikka ihtohimoinen voimanostaja olisinkin.

Mutta jos vältyt suuremmilta lihaskivuilta, huimaukselta ja fatiikilta, sekä jaksat puuskuttaa eteenpäin, fitness puoli voi olla ihan hyvä. Siellä ei painot ole lähellä 100 prosenttia maksimista. Tosin hirveätä puurtamista se on joka tapauksessa ja vaatii älytöntä päättäväisyyttä. Ihailen noita isoja jermuja, jotka on vetänyt kovat treenit alle töysin puhtaasti ja tulevat kisoihin tekemään sen mitä heitlä odotetaan, eli järkyttäviä enneätyksiä.

En paljoa fitnessistä ja siihen treenaamisesta tiedä. Olisi mielenkiintoista kuulla pääpiirteittään menetelmät. Itse personal raineron nuorta voimanostolupausta. Minun kaaosteoriamenetelmäin voisi ottaa sisäänsä myös fitness-niksejä.

Hartti kirjoitti on 09.11.2015 - 10:27:54:

Minä en jaksa muuta kuin pyöräillä, mutta käyn myös uimassa. - Marianna