kaptah kirjoitti on 13.07.2010 - 17:58:24:


Olisin voinut sulle tän kertoa, ei olisi tarvinnut hikipäässä jokapaikassa ravata. Kaikki loppu kaikkialta.  

Meillä oli tiistaina 33,5 astetta. On muuten eläimetkin kovilla. Piti oikein tarkistaa onko kissa elossa, kun se makasi pihalla kuin eilen tapettu.  

Kohta ei puutu muuta kuin hurjat maastopalot. Rajan takana on usein ollut metsäpaloja, joiden savut puskee sitten tälle puolelle. Toivotaan, ettei roihuja syty, koska astmaatikoilla on tukalaa jo nykyisissä olosuhteissa.

Tultiin eilen yöllä Barcelonasta ja sama kuuma sää jatkuu sitten täällä Suomessa. hhahah. Onneksi tää ei oo "ihan" niin kuuma kuin siellä, mutta ei kyllä paljoa jää jälkeen.  

kostean tuntoinen sää nyt täällä,yöllä satanut hivenen.
Lämmintä parikymmentä astetta, mutta päiväksi luvassa liki +30.
Ahistaa jo nyt !  

Jos haluatte maksimoida ihanuuden, ostakaa automaatti-ilmastoitu Citroen. Kyllä kelpaa kurvailla myös ms-diagnosoidun. Kokemusta on v. 1990 alkaen yhteensä seitsemästä Citroenista ja vuodesta 2000 lähtien kaikki ovat olleet ilmastoituja. Yhdessäkään autossa ei ole ollut mitään vikaa. Sulla on JONE ollut huono tuuri ts. olet ostanut  maanantaikappaleen.

Ranskalaiset autot on ihan hyviä. Ajaa sillon kun ne toimii.

Jos haluaa kulkea semmosella, täytyy olla varakas ja omistaa niitä kolme.

Yksi ajossa, yksi korjaamolla ja yksi varalla.

kyllä ranskalaisilla autoilla on ollut mukava ajaa.
mullakin oli vielä v. -90 Citroen Visa, eikä siinä muuta häikkää ollut kuin virtalukon erikoissäätö ja starttimoottorin heikko kosketuskohta. tuon jälkimmäisen opin itsekin korjaamaan muistaakseni rämpyttämällä jotain "sokeripalaa".
seuraava auto olikin Renault Clio ensimmäistä Suomeen tuotua vuosimallia, eli -91 ja sillä ajoin 15 vuotta ilman ihmeempiä vikoja. paras auto tähän astisista. 2006 Megane, jossa ilmastointikin toimi täydellisesti, mutta merkkihuollossa palvelu laski sille tasolle, että lopetin sen enkä enää jaksanut muissakaan huolloissa sitä korjauttaa, kun merkkiosat maksoivat kuitenkin paljon enemmän kuin muissa merkeissä ja ne piti aina hakea sieltä merkkihuollosta, jossa oli se huono palvelu.
nyt on sitten loppunut ranskattarien yli kahdenkymmenen vuoden dynastia täälläkin.

Onhan noissa autoissa ihan merkin sisäisiäkin eroja, joskus paljonkin. Toka autoni, kadetti, oli paskin koskaan valmistettu menopeli. Ihan kyllä tilastotkin kertoivat sen vuoden mallien olleen aggressiivista tautityyppiä.

Tämä nykyinen Astra taas on selkeä benigni: 10 vuotta meni ilman juuri mitään kremppaa, nyt tosin alkaa jo näkyä pientä väsymystä ja edss-luokituksen alenemista liikuntakyvyssä. Hyvin kuitenkin vanha jaksaa edelleen. Vaihtoon silti joutaa heti kun lompakosta löytyy vähän ylimääräistä, sillä meikä ei enää kestä ilmastoimatonta autoa. Vakionopeudensäädinkin olisi aika jees.